tiistai 24. toukokuuta 2016

Paluu tulevaisuuteen

Vain muutama päivä aikalisäpäätöksen jälkeen minulta kysyttiin yllättäen kysymys:

"Miten rentoudut?" 

Masentuneen kuuloinen, epäröivä ja lannistunut vastaukseni tuohon kysymykseen sai minut heräämään. Tuntui että aikani ja voimani on mennyt vain töiden ja kotitöiden suorittamiseen enkä ole ottanut aikaani niille asioille mitkä tekee minut iloiseksi arjen pyörittämisen keskellä. Näin ollen arki oli alkanut tuntumaan liian uuvuttavalta tuon tasapainon puuttuessa. Tuntui että voimat ja inspiraatio oli kadoksissa, enkä enää saanut iloa niistä asioista joista ennen nautin koska muu taakka tuntui niin isolta. Ärsytti kaikki. En oikein nähnyt enää niitä kauniita yksityiskohtia kuin ennen. Sävytkin tuntui kadonneen.





Aloin miettimään kysymykseen sitä oikeaa vastausta. Sitä vastausta jonka sanoisi se oma itseni parhaimmillaan, ei väsynyt ja lannistunut mörkö. Rentoudun kun saan laitella paikkoja, suunnitella, maalata, häärätä kotona ja pihalla, valokuvata, editoida kuvia ja kehitellä niistä tarinaa. Rentoudun kun saan olla oikeiden ystävien kanssa, nautiskella pitkiä aamupaloja ja päiväkahveja. Kun saa nauraa pissat housussa ja jutella henkeviä niin että minuakin kuunnellaan. Kun uskaltaa mennä sinne oman mukavuusalueen ulkopuolelle rohkeasti ja voittaa pelkonsa.








Aiemmin jo tiedostin sen että kun työ ja harrastukset ovat kaikki luovia niin tarvitsen siihen rinnalle jotain aivan muuta. Vielä se että teen tuon kaiken kotona, asetti ehdon että tuo jokin muu pitäisi olla sellaista jonka teen aivan jossain muualla.

Toukokuun aikalisän aikana sain käyttää aikaa asioihin jotka tuo mitä suurimman ilon. Tein asioita enemmän neljän seinän ulkopuolella. Aikaa ja voimia tuntui taas löytyvän niin arkisille asioille ja töille mutta myös rentoutumiseen, liikkumiseen sekä vain olemiseen. Energiapuuska iski niin kovaa että olen ollut ihmeissäni. Olen jopa maalannut.

Mikä parasta, sävyt ja inspiraatio ovat palanneet.








Aikalisälle oli siis tarvetta. Piti vain itse hypätä vähäksi aikaa boksin ulkopuolelle. Seuraavan kerran pitää osata hypätä aiemmin ja ajoissa. Kaipasin kamalasti bloggaamistakin joten se palaa kuvioon rentouttavana elementtinä. Paineita en aio siitä edelleenkään ottaa.


Oppia ikä kaikki, vai miten se meni?

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei Sarita,
mukava kun olet voimaantunut ja tulit takaisin.
Sulla on hyvä jutut ja kuvat, tätä blogia on hauska lukea.

Iloa ja Valoa toivottelee Elsa

Anonyymi kirjoitti...

Pusuja ylänaapureilta