perjantai 26. helmikuuta 2016

Persikka + Aprikoosi = Persikoosi

Joulukuussa meille saapunut takka oli alkuun vain betonipinnalla. Tässä takassa on se kiva piirre että koska pinta ei juurikaan kuumene, sen voi pinnoittaa melkein millä vain. 

Taustaakin pähkäilin pitkään että millaisen siitä haluaisin. Alkuun se vain rapattiin ja maalattiin metallinhohtoisella taikamaalilla. 


Takka betonipinnalla. 


Maalattuna sekä päältä että taustasta. 

Takan maalasin pehmeän valkoisella ja keskiosan käsittelin Taika Stardustilla. Sen himmeähkö kultainen hilepinta tulee esiin kun valo osuu siihen. Näin simpukkavalaisin sai kivan kullanhohtoisen visuaalisen kaverin tilaan. 

Tausta näytti kuitenkin betolux-hivelyn jälkeen jotenkin rumalta ja sekavalta. Se kaipasi väriä ja tasaisuutta että takka tulisi paremmin esiin. Laitoin vielä takan lähelle vaalean verhon ja kaikki näytti niin kalpealta ja hengettömältä. Lähetin ystävälleni tilasta ja uusista verhoista kuvan ja hänenkin kommentti oli: 
"vähän liian tavallinen." 

Edellisenä yönä en ollut saanut nukuttua. Mielessä pyöri vain persikan ja aprikoosin värisiä seiniä. Persikat ei vaan jättäneet rauhaan. Ei auttanut muu kuin alkaa etsimään oikeaa sävyä ja lähteä maalikauppaan. 








Valitsemani sävyn nimesin kirkkaaksi persikoosiksi kun se ei ollut oikein persikka eikä aprikoosikaan vaan jotain siltä väliltä, valaistuksesta riippuen.
Laitoin instagramiin kuvan maalista ja sain kommenttia että jos olisi yksi väri jolla pitäisi kuvata minua niin se olisi tämä.  ♥ ♥  



 




Tila sai vielä pehmeyttä ja kohotusta vaaleista palloverhoista jotka niin ikään tuo visuaalista kaveruutta simpukkavalaisimelle. Listat puuttuu edelleen mutta muuten tila alkaa olla kivasti kuosissaan. 

Mieluisan lopputuloksen varma merkki on kuitenkin se että muutos saa hymyn huulille joka kerta kun tilaan astelee. Ystäväkin tuumasi: "No ei oo poka tavallinen enhään."



 Joka vuotinen kevään valon hehkutus alkakoon!  

maanantai 22. helmikuuta 2016

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Vessa: synkästä aurinkoiseksi

Viime vuoden puolella kerroin kaikesta mikä on kesken. Siellä yhtenä kohteena oli vessa. 

Vessa joka oli jo melkein valmis, mutta kuitenkin niin kesken. Aloin haaveilemaan keltaisista seinistä ja eräs elokuinen aamupäivä sain inspiraation. Kaksi kerrosta kanariankeltaista ei kuitenkaan riittänyt peittämään tummanruskeaa maalia. Aika tuntui loppuneen ja homma tosiaan jäi kesken. 








Kului melkein viisi kuukautta hanskat tiskissä. Listoissa teipit ja seinät sen näköiset kuin joku olisi pissannut niille. No ainakaan kukaan ei kovin pitkäksi aikaa jäänyt tänne haaveilemaan...

Kunnes sitten leikkaustoipilaana iski inspiraatio. Kun ei pystynyt istumaankaan, pelkkä pötköttely ei huvittanut ja jotain piti tehdä että kivut unohtuisi. Ajattelin että teen hissun kissun seinän kerrallaan. 2 päivää, paljon taukoja ja 5 uutta kerrosta maalia. Voilà!










Keskenhän se on (toki!) edelleen.. Ikkuna- ja kattolistat puuttuu sekä alusta asti suunnitelmissa ollut omaa designiamme edustava vessapaperitelinevalaisinhässäkkä on edelleen tekemättä. Peilitön peili saattaa vaihtua isoon pyöreään peiliin ja sen vastapäiselle seinälle tulee jotain kivaa. Valokuvatapetti tai yksi hauska teippaus. 

Kaipaamani aurinko on kuitenkin nyt paikallaan ja aamut on hymyileväisempiä. Varsinkin kun ei vielä ole sitä peiliä. Uskon mielummin tekstiä. ;) 




Minkäs värisiä teidän aamut on? 

maanantai 15. helmikuuta 2016

Kalenterissa

Havahduin yksi päivä huomaamaan että hyvänmielenterapiakalenteri oli jäänyt vähän unholaan.. Edellinen väritys on viikolta 3 ja tekstiäkin oli melkein joka päivälle. 

Kolmisen viikkoa siis aivan tyhjää ja mustavalkoista. 









Olen ollut toipilas. Luulin että sairaslomalla olisi aikaa värittää ja kirjoittaa ylös hyviä asioita mutta näköjään olin väärässä. Ajasta se ei kai ole ollut kiinni. Ajatukset vaan ovat olleet ihan jossain muualla. Olen iloinnut kyllä pienistä hetkistä mutta en ole vain kirjoittanut niitä kalenteriin. Täytyy korjata asia.  

Joku kommentoi edelliseen postaukseen ja kysyi olenko menettänyt inspiraationi? En, onneksi. Fakta vain on se että aika ja voimat on rajalliset. Olisihan se kiva jos pystyisi koko ajan inspiroitumaan, maalaamaan tauluja ja sisustamaan omaa kotia mutta valitettavasti töitäkin pitää tehdä välillä. Elämässä on myös muitakin tärkeitä asioita joille pitää varata aikaa. 

Kodissa on kyllä tapahtunut jotain. Seinät ja takka ovat saaneet maalia ja verhotkin vaihtuneet. Niistä lisää myöhemmin.  

maanantai 1. helmikuuta 2016

Indigoa ja persikkaa









Persikan ja tummansinisen yhdistelmä näyttää juuri nyt todella herkulliselta. Enpä olisi uskonut että kaksi pitkän linjan kestoinhokkiani muuttuu tälläiseksi herkkuyhdistelmäksi ja alkaa houkuttaa ihan toden teolla. 

Ehkä se on tämä kevään ihana valo!