lauantai 31. lokakuuta 2015

Haaveita ruokailutilaan

Meillä on 10 vuotta vanha ruokailuryhmä. Korkeaselkäiset ja pehmustetut tuolit ovat olleet mitä mainioimmat istuttavat niin arkeen kuin pitkille brunsseille tai illallisille ystävien kanssa. Nyt kuitenkin yksi tuoli on jo rikki ja puuosat, kankaat sekä pehmusteet alkaa olla muissakin parhaimmat aikansa nähneet.





Suorakaiteen muotoisessa pöydässä "puun" pinta on todella pehmeä joten kolhut ja naarmut näkyvät helposti. Pinnassa on monta muistoa. Isäni allekirjoitus, salaviestejä ystäviltä sekä peleihin ja lomakkeisiin kirjoitettuja tekstejä tai piirroksia. Tumma puu on alkanut tuntua kuitenkin raskaalta kun lattiakin on melkein musta. Tila kaipaa väriä ja raikastusta.






Tuolit voisi uusia  pikkuhiljaa, vaikka sitten yksi kerrallaan. Eriparisuus ja värisyys on viehättävää jos se on tehty suht hallitusti. Haavekuvissani on lempibistroni tunnelma Pariisissa. Amelien kahvila ja sen vaaleanpunaiset klassikkotuolit. Meille ne tulisi tietenkin eri värisinä.






Kaipaan ruokailutilaan jotain rennompaa ja leikkisämpää kokonaisuutta.Yksi lempikohdistani kodissamme on eteisen värikäs kaappi jossa selkeä linja, feminiinit jalat ja yläpuolella maskuliini steampunk-henkinen kello. Tuo linja saisi jatkua myös ruokailutilassa.





Voi että tää on edelleen niin hankala kohta kuvata! 
Ei ole oikeasti ollenkaan näin tunkkaisen oloinen paikka. 


Tilaan sopisi niin pyöreä kuin neliön mallinenkin pöytä. Neliöön mahtuisi helposti 8 henkilöä kun pöytä olisi kantiltaan saman levyinen kuin saareke 140cm. Pyöreä muoto houkuttaa koska muut kalusteet tupakeittiössä ovat varsin kulmikkaita. Meillä ei myöskään koskaan ole ollut pyöreää pöytää joten vaihtelukin kiinnostaa.


Meillä käy aika paljon myös pieniä ystäviä ruokapöydän ympärillä joten uudet tuolit saisi olla huolettomat ja helposti puhdistettavissa. Näin ne voisi hyvin viedä kesällä myös ulos.

Vaikka paikat ovat rempallaan niin saahan sitä haaveilla. Kesti kauan, monta vuotta, ennen kuin löysin potentiaalisia kalusteita. Nyt kokosin hieman yhteen silmääni miellyttäviä tuoli- ja pöytärakkauksia.





Hayn All about a chair, korallinpunaisena ja tuolla valkoisella metallijalalla.  Jalkaa saa myös mustana ja metallinvärisenä. Valkoinen näyttää ihmeen kivalta tuon korallin tuoliosan kanssa. Mukava tuoli istua mutta suht isokokoinen. Vie tilaa aika paljon koska korkean käsinojan takia ei mahdu kokonaan pöydän alle. Kävisi kuitenkin myös työtuoliksi.



Eamesin DSR. Tuo jalka on ihana. Istuinosia saa näihinkin namu-väreissä. Kolme viimeistä miellyttää silmääni eniten. Ocean, White ja Poppy.





Tämän tuolin, kuten AAC20:n kanssa kävisi simppelimpi trumpettijalka. 
Värikkäät tuolit toisivat rentoutta muuten niin tyylikkäässä kokonaisuudessa. 








Tolix A-tuolit, käsinojalla tai ilman. Ah, nuo ranskalaiset klassikot. Metallituolit jotka käy niin ulos kuin sisälle. Siroja tuoleja mahtuisi enemmänkin pöydän ympärille silloin kuin vieraita on enemmän. 




Ihanan leikkisää kontrastia. 

Tuohon Roxyn jalkaan ihastuin kovasti! Roxy-pöytä ja sen jalka pitäisi päästä testaamaan josko se olisi niin tukeva että siihen voisi teettää 130-140cm kannen kun vakiona siinä on vain 120cm halkaisijaltaan oleva pöytälevy.



Iskun Mikado-pöydässä vähän samaa henkeä mutta lasikannesta en oikein tykkää. 



Mitäs te tykkäätte?
Kuvat: Pinterest, Tolix, Eames, Hay, Hobbyhall, Veken kaluste, Isku

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Toipumista






Olo on tällä hetkellä vähän kuin näillä ryytyneillä raukoilla tuolla pihalla. Ei ole ihan paras hetki nyt. Kunto heikkeni siihen pisteeseen että olin yhden yön tiputuksessa. 


 






Ystävät ja läheiset kävi tuomassa ihania kukkia piristykseksi. Yhteensopivat muodot, kontrasti ja värit hivelee silmää. Niitä on ihana katella sängystä peiton alta. Ja pakkohan niitä oli tietenkin kuvailla. Terapeuttista.

Parempia päiviä odotellessa..



Tällä viikolla tuli pienet ensilumet. 

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Kesken

Varoitus: sisältää arkirealismia. 

Moni on odotellut uusia maalauksia sekä koti- ja remonttipostauksia. Valitettavasti terveysjuttujen, väsymyksien ja työkiireiden takia niitä ei ole kauheasti tullut. Kesällä kuitenkin jotain on tapahtunut.. tosin nekin vielä... kesken. Joidenkin asioiden suhteen olen jo heittänyt hanskat tiskiin jo ajat sitten. Aivan turhaa stressata, on tärkeämpiäkin asioita. Ihan sama vaikka joka toinen vieras sanoo:

"Eikö tuo ole vieläkään valmis?!" 

Tervetuloa kroonikkojen todellisuuteen missä kaikki ei tapahdu niinkuin Strömsössä ja suunnitellusti suit sait sukkelaan noin vaan.. Luen aina pieni kateus takaraivossa muista blogeista miten askartelut, remontit ja tuunaukset edistyy viimeiseen silaukseen asti omin voimin niin näpsäkästi ja nopsaa.

No mitä kaikkea täällä nyt sitten on kesken ja tuloillaan? Positiivisemmin sanottuna ainakin joskus aloitettu.



Taulu. Iso ja poikkeuksellisen pastellinen. Nimikin sillä on jo. Se viittaa kasvamisen, lähinnä henkisen sellaisen, kauneuteen. Syntynyt kaikenmoisen syvällisen pohdinnan tuloksena täysin puskista. Toivoa valmistumisesta on. 












Vessa. Se oli jo melkein valmis, mutta kuitenkin niin kesken. Nelisen vuotta. Sitten alkoi tuo ruskea ahdistamaan ja keltaisen nälkä iskemään. Aloin haaveilemaan väristä harmaiden kooma- ja kaamos-aamujeni piristäjäksi. Eräs kaunis loppukesän aamupäivä sain yöpaidassani inspiraation vetää listat sorkkaraudalla veks, repiä tuon ihanan tapetin pois ja sutia seinille, ah niin ihanan piristävän, kanarian keltaisen sävyn. Kahteen kertaan. Ei peittynyt tummanruskea. Tiedän, se pohjamaali. Mutta, inspiraatio ei tunne järjen häivääkään. Sitten loppui aika kesken. Homma jäi kesken ja näyttää aika irvokkaalta. Se on siis edelleen kesken. 








Vierashuone. Viitisen vuotta ollut lähinnä varastona. Osa seinistä ja katto ollut levyttämättä, lattia betonilla. Osana tulevaa kylpyhuoneen lattian korjausta ja oviaukon siirtoa myös vierashuone sai uuden sisäänkäynnin. Molempiin tullaan menemään tuosta pikkuruisesta uudesta "aulasta". Nyt, kiitos Isännän ja remonttireiska-ystävän, se on levytetty kokonaan ja myös osittain jo paklattukin. 

Huonetta on pääosin suunnitellut Isäntä koska hänellä ei ole vielä "omaa" huonetta kun taas allekirjoittaneella on jo oma työhuone. Tästä tulee siis vierashuone, saunaan meno- ja saunasta tulo-huone ja niin sanottu "poikien huone" niinkuin eräs nuori ystävämme asian ilmaisi. Ettei meno menisi aivan teiniksi, ujuttauduin hiukan suunnitteluun ja ehdotin että huone jatkaisi kuitenkin suht samaa linjaa kuin makuuhuoneemme. Valokuvatapettia ja joku väri. Teemana alpit, joista Isäntä niin kovin tykkää. 




Tuohon lisätään sitten vielä vähän rekisterikilpiä ja Isännän lempijoukkueiden krää.. siis.. fanituotteita niin menohan on jo aikamoinen. Ja tuo tummansininen väri. Huh. Kompromisseja että molemmat olisi tyytyväisiä. Saa nähdä ehtiikö tuokin muuttua vielä taas moneen kertaan. 







Sauna ja kylpyhuone. Saatiin ne käyttökuntoon nelisen vuotta sitten. Purettiin ja korjattiin lattia kerran, ei tullut hyvä. Kaadot on päin seiniä, vesi ja pesuaineet jää saunan puolelle lillumaan ja loput meinaa tulla olohuoneeseen jos molempia suihkuja käyttää. Tähän asti vain pidetty se hämäränä että tuo ällöttävä kauheus ei paljastuisi ja vieraita opastettu käyttäytymään siellä pimeässä niin ettei vedet olisi olohuoneessa. 

Seuraavan lattian korjauksen tekee ammattimies, toivottavasti vuoden sisään. Sen jälkeen muukin siellä korjataan.. Kiuas liitetään toiseen hormiin, valaistus muutetaan, listat ja muut viimeistelyt tehdään. Uusi oviaukko tehdään ja vanha ruokailutilassa oleva umpeutuu. Uuden oviaukon tuleva etu on se että kun miehet saunoo, ovi avautuu ja puuhastelet keittiössä hellan ääressä, voit säilyttää mielenrauhasi ja verkkokalvoillesi ei jää häiritseviä kuvia. Oven avautumissuunnan vaihdos ei ole ollut ratkaisu tähän koska silloin sohvalta on suora näkymä suihkuun. Hämärällä valaistuksella on pelastettu paljon mutta kivat laatat ja yksityiskohdat ovat jääneet samalla pimentoon. 

Vanhanaikaisen, sauna ja kylpyhuone samassa tilassa- ratkaisun aika loppuu, lasitukset tilataan ja asennetaan paikalleen. Sitten toivottavasti myös rakas ystäväni suostuu tulemaan kanssani saunaan kun suihkussa ei ole kuuma.








Tuulikaappi. Huoh. Tuo jota kodin käyntikortiksikin kutsutaan. En muista montako vuotta odotin levyjä ja maaleja. Nuo 8 lattialaattaa ovat olleet nyt yli vuoden tuossa. Homma jäi niin sanotusti hiukan kesken. Olen ne jo muutaman kerran meinannut repiä pois ja käsitellä tuon betonin jollain aineella niinkuin alun perin halusin.

Kasa lattialaattoja laatikossa on ollut tuvassa jo puolitoista vuotta. Kyllästyttävä kasa. Ne on/oli tarkoitus laittaa vierashuoneeseen. Tahtoisen kuitenkin sen betonilattian sinnekin. Jos noille laatoille olisi joku paikka, olisin heivannut ne jo moneen kertaan sinne pois tuosta tieltä kuleksimasta ja masentamasta. Tämä on se kohde jonka suhteen ne hanskat on jo lyöty tiskiin.



Ne hanskat tiskissä.

Hiljaa hyvää tulee, vai miten se meni? 
Onko muualla havaittavissa remonttiväsymystä?

maanantai 12. lokakuuta 2015

Lokakuinen työhuone

Teen töitä yhä enemmän kotitoimistolla. Pöytää on väännelty ja käännelty ympäri huonetta ja järjestystä vaihdettu moneen kertaan. Aiempi työpöytäviritys osoittautui liian korkeaksi. Sain niskani, hartiani ja käteni niin kipeäksi ettei nukkumisestakaan meinannut tulla mitään. Työtuolikin osoittautui liian kovaksi ja epäergonomisen malliseksi. Maalatessa se on ihan ok mutta koneella pidempään istuessa paikat puutuvat ja tuntuu ettei veri enää kierrä jaloissa. 




Työhuone edellisen kerran myllättynä helmikuussa

Siispä täytyi lähteä työpöydän ostoon ja työtuolikin meni vaihtoon. Ei ehkä vielä lopulliseen muotoonsa mutta parempaan istuttavaan ja pehmeämpään vaihtoehtoon.






Työpöydäksi valikoitui Ikean Malm-sarjan pöytä jossa liikuteltava sivupöytä. Sivupöytä on tuikitarpeellinen kun kaiken maailman paperia ja piirustusta seilaa pöydällä. Avohyllyt sai lähteä pölyä keräämästä. Työtuolina on nyt terveyskeskuksen vanha rullatuoli. Siinä on niin hyvä ja ryhdikäs istua. Mikä parasta se on pehmeä eikä paina reisiä eikä verenkiertoa jumiin. 















Lahjaksi saatu värikalenteri ja ystävän salaa jättämä rakkauslappu. 
Työpöydän yllä muiden muistilappujen lomassa hymyilyttämässä. 



Ehkäpä tämä järjestys kestää taas jonkun aikaa. 

torstai 8. lokakuuta 2015

Lämpimiä muistoja kesästä

Pakkaset uhkaa... Vaikka meillä pohjoisessa kesäkin oli kylmä niin vähän sentään saatiin lämpöä muualla. Ihania muistoja vaikka kiirettä pukkasikin töiden suhteen kovasti. Tässä parhaimmat ja lämmittävimmät. 









Rakkaiden ystävien kauniit häät ja nappiin menneet kuvaukset. 















Tulikuuma ja tunnelmallinen Venetsia.

















Etelä-Italian lämpö ja rakkaat samassa paikassa. Mutkaisia vuoristoteitä, hyppyjä uima-altaaseen ja pina coladaa. Lempeän hitaita aamupaloja aurinkotuolissa, automaattikahvia ja raukeita hymyjä. Yhteisiä illallisia, tuulesta sammuvia kynttilöitä ja vanhan ystäväkirjan lukemista naurun hörähdyksin. Sitruunapuu, pikkuliskoja ja absurdeja auringonlaskuja. 


































Viimeisen viikon ennen uusien töiden alkua olin hoitamassa pientä rakasta Väkkyrää. Hitaita aamuja, pitkiä aamupaloja ja Poirot. 2 päivää Särkänniemen laitteissa kieputusta. Kiljumista pää alas päin tornadossa, pahaa oloa viikingissä ja kastumista tukkijoessa. Jätskiä, delfiinejä ja planeettoja.

Viimeisenä iltana kahden kesken kaupungilla rakkaan ja kauniin siskon kanssa. Hyvää ruokaa ja palvelua ravintolassa sekä hauska hiukan huonosti suomea puhuva tarjoilijapoika. Aurinko paistoi ihanasti terassille ja viereisessä teltassa lauloi Anssi Kela. Lämpömittari näytti +34'c.

Kotiin tullessa uudet työt alkoivat ja Särkänniemen ranneke vaihtui hiukan tyylikkäämpään. Sain rakkaaltani lahjaksi kauneimman kellon ikinä. Taakse oli kaiverrettu kaunokirjaimin:

Kiitos kuluneista 15 vuodesta
Rakastan sinua

Uudessa työssäni minun täytyy ajaa aiempaa enemmän autolla, eikä se ole lempipuuhaani todellakaan. Kaupungissa sujuu ihan hyvin mutta isoilla teillä ja yksin, aivan kamalaa. Olen kuitenkin ylittänyt sen suhteen itseni isosti ja kellosta on tullut näillä reissuilla voimakelloni. Katson sitä, hymyilen ja mietin; aikaa on, ei ole hätää. Muistan että rakkaani on aina tukenani.
































Elokuinen matka rakkaiden ystävien kanssa Norjaan. Rapuillallinen vuorimaisemalla ja auringonlaskulla. Lofoottien kiljuttavan turkoosit vedet, autossa yhdessä laulettu Jari Sillanpään "Malaga-biisi" , Trippel- jäätelö ja brunssi aamuauringossa. Yksin kävely sumuisella sillalla ja vuoren valloitus reippaalla porukalla. Palanut nahka ja naarmut polvessa kaatumisesta. Pissat housussa naurettu ilta kun katseltiin hyppykuvia.

Näillä jaksaa taas ensi kesään. Lämpö ja rakkaus ei onneksi lopu vaikka keli kylmenee.

Eilen aamulla oli jo -10'c. Työpalaveriin ei enää voinut lähteä pikkukengissä joten ainoat lämpimät vaihtoehdot eteisessä oli reinot ja villasukat. Aika pakata viimeisetkin kesävaatteet pois, tuoda talvitakkeja ja lämpimiä kenkiä tilalle.