tiistai 29. syyskuuta 2015

Viimeiset jäljet kesästä

Krassi se vaan vielä porhaltaa. Ensi viikoksi on luvattu jo pakkasia pohjoiseen.. Hrrr... Sitten ei enää voi hakea salaattiakaan omalta maalta.














































Kauniita aurinkoisia syyspäiviä kaikille! 

perjantai 25. syyskuuta 2015

Matkapäiväkirja: TREDJETOPPEN, NARVIK

Lofoottien turkoosien vesien ääressä oleilun jälkeen päätimme valloittaa Narvikfjelletin tredjetoppenin. En ole koskaan aiemmin kiivennyt millekään noin korkealle omin jaloin joten jännitti. Miten kestäisi kunto kun aikoihin ei ole voinut terveydellisistä syistä kamalasti liikkua. 




Noustiin gondolilla ensin yläasemalle 656 metriin. Tarkoitus olisi kavuta ylhäällä näkyvälle mastolle asti ja siitä nousta vielä ylemmäs tredjetoppenille 1272 metriin. Ja ei muuta kuin eväsreput selkään, sokerien tsekkaus, vesipullosta hörppy ja menoksi. Rauhallisella tahdilla ettei sykkeet nousseet liian korkealle. 
























Muutamien pysähdysten jälkeen saavuttiin mastolle. Siellä oli lunta jossa piti vähän leikkiä, hyppiä ja tehdä lumienkeleitä. Alkoi olla viileämpi ja meikäläinen alkoi näyttää huvittavalta karjalaiselta kameramummolta huivissani ja fiftarilaseissani. Ei ihan mikään perinteinen vaeltaja. No ei se ole varusteista kiinni. Syötiin vähän evästä, levättiin ja otettiin hyppykuvia jotka kirvoitti niin mahtavat naurut (ja ehkäpä pienet lirahduksetkin) monena päivänä vielä reissun jälkeenkin. 





 än yy tee NYT!!!




Kaikki tyylillään. Terkkuja vaan sukulaissielulleni Hessu Hopolle. 
Olo oli suhteellisen hyvä, sokeritkin aika kohdillaan joten päätin jatkaa matkaa porukan kanssa vielä mastolta ylemmäs. Näkymät alkoi olla aikamoisen huikeat. 





















Tässä vaiheessa luultiin että oltiin jo huipulla mutta ei... vielä piti jatkaa.. ja jatkaa.. ja jatkaa... Seuraavalla "huipulla" naisissa päätettiin että tää on nyt meidän huippu ja jäädään tähän! Miekkoset päätti vielä jatkaa matkaa ja löysivätkin huipun josta löytyi myös pieni vihko mihin sai kirjoittaa nimensä. 






Siinä sitä ollaan! Melkein huipulla! Vähänkö siistiä! Otettiin pienet päikkärit kallioon nojaten leppeässä tuulessa ja auringon lämmittäessä, sillä aikaa kun miehet kävi ylempänä. Alastulo menikin sitten paljon nopeammin mutta auta armias jos ylös mennessä sattui pakaroihin ja takareisiin niin nyt huusi apua polvet, pohkeet ja etureidet. Polulla vastaan tulevat eri maalaiset vaeltajat kaikki moikkasi kielillään ja hymy huulilla. Paikalliset patikoi tottuneesti reippain askelin ja hurjaa vauhtia. Nopeita ohituksia ja Heissaneita. 

Aurinko paistoi koko matkan ylös ja alas ja tuloksena oli muikeasti palanut naama, korvat ja kädet. Seuraava yö teltassa oli aikamoisen tuskainen. 










Sateenkaareen koskessa oli hyvä päättää kiva reissu, lähteä kotiin saunomaan ja tekemään vähän remppaa. Seuraavina päivinä sai tosin lihaksissaan tuntea että jossain oli kiipeilty. Hyvä tunne sekin! 

Seuraavien vuorien valloitusta odotellessa.