maanantai 31. elokuuta 2015

Matkapäiväkirja: ZUGSPITZE

Jatkoa kesäkuun matkapäiväkirjasta. 

Lähtö etelä-Italiasta koitti. San Lucidon ja Lamezia Termen lämmöstä lennettiin Bergamoon ja sieltä junalla Italian alppien läpi pohjoiseen, Bolzanoon yöksi. 

Bergamon juna-asemalla syötiin taivaallista gelatoa. Kirsikkaa ja minttusuklaata. Bolzanossa kerettiin aamulla käydä kaupassa ostamassa eväitä matkalle ja juoda vuoristonäkymissä aamukahvit kirsikoiden kera. En ole eläissäni nukkunut niin pahan hajuisessa hotellihuoneessa ja lakanoissa kuin Bolzanossa. 




















Junailimme Bolzanosta Itävallan puolelle Innsbruckiin ja siitä saksan puolelle Garmich-Partenkircheniin josta vuokrasimme auton ja ajelimme Zugspitzenille, saksan korkeimmalle vuorelle. Ylös mentiin gondolilla ja alas toiselta puolelta gondolilla ja junalla. 






























































Mont Blancillla käyneenä, nämä maisemat eivät tuntuneet enää niin hurjilta mutta hienoilta silti. Vuoret lumoavat meidät aina. Junamatka alas ei ollut kovin kummoinen elämys. Zugspitzen alppimaisemien jälkeen ajeltiin Neuchwanstein linnan kautta Muncheniin. Oli jo kuitenkin aika myöhä ja käynti linnalla olisi vienyt liikaa aikaa satojen japanilaisten joukossa. Ilmakin alkoi olla aika huono. Tyydyin siis vaan ottamaan pari sumuista kuvaa kaukaa linnasta joka on ollut Prinsessa Ruususen linnan esikuvana. Ehkä ensi kerralla sitten lähempää...


















Huoneistomme Hotel Im Bunker Munchenissa oli kauneimmasta päästä missä olemme ikinä yöpyneet. Nimensä mukaisesti, huoneistot on tehty vanhaan bunkkeriin, jossa on monta metriä paksut seinät. 

Aamupäivällä lensimme Tukholmaan ja siitä Luulajaan johon ystävämme olivat tuoneet meille automme parkkiin valmiiksi. Auto oli koristeltu sopivasti "Tervetuloa Ruotsiin!" teemalla.  




Aamulla heräsin omasta sängystä. Avasin silmät, katselin turkoosia seinää ja muistan ensimmäisen ajatukseni olleen "Oi me ollaan jossain ihanassa hotellissa." Oltiinkin kotona. Loma oli tehnyt tehtävänsä. Join pitkät aamukahvit viileällä terassilla ja mietin mikä ero olikaan Italian kosteassa 35 asteessa ja nyt täällä. Aurinko kuitenkin paistoi niin se hieman lämmitti. Oli kiva olla taas kotona.





Ei kommentteja: