torstai 18. kesäkuuta 2015

Matkapäiväkirja: VENETSIA

Häähumuilun jälkeen (kavereiden häät, ei meidän :D ) lennettiin Luleåsta Tukholmaan. Olin yllärinä Isännälle varannut meille yöksi hytin JumboJettiin tehdystä hotellista.




















Hytissä ja muutenkin koko Jumbo Stayssa oli värit kohdallaan: turkoosia ja oranssia. Aikainen aamupala ei ollut häävi mutta sain sentään vesimelonia sekä voita ja juustoa riisikakkuni päälle. Ja ihmeellisen hyvää automaattikahvia. Tukholman lentokentällä on kivasti panostettu esteettiseen puoleen. Lentokoneen lehdestä nappasin pina coladan ohjeet. Niitä tarvittaisiin myöhemmin.

Sitten saavuimme Venetsiaan. Ihanan lämmin ja kostea tuulahdus kävi kun nousimme koneesta. Tukholmassa samassa hotellissa ollut italialainen perhe oli myös samassa koneessa ja asuivat Venetsiassa. Toivottivat ihanaa lomaa valkonaamoille pohjoisesta. Kärräsimme tavaramme rautatieaseman matkatavarasäilöön johon kertyikin sitten taaksemme varmaan 100 metrin jono. Kuumuus alkoi jo nyt painaa.




Olin jo etukäteen ostanut meille netistä Venetsian julkisen liikenteen päiväliput joilla saisimme pärrätä vesibusseilla niin paljon kuin ehtii päivän aikana. Joten ei kun vesibussiin ja venetsian ihmeellisen sävyistä vihreää vettä ihmettelemään!



































Hyppäsimme pois S. Zaccarian pysäkillä ja lähdettiin käppäilemään pois päin siitä kuuluisasta pyhän Markuksen aukiosta. Alkoi olla jo nälkä joten pysähdyttiin rantaterassille syömään ja katselemaan jos jonkinnäkoistä tallaajaa.. 

Kun oltiin saatu syötyä oli rantakatu muuttunut isoksi turistimassaksi jonka läpi ei nähnyt mitään.. Kaikki ne ihanat sillat oli täynnä porukkaa! Siirryimme tarkoituksella eksymään pienemmille, kapeammille ja varjoisemmille kujille. Se oli ehkä parasta Venetsiassa. 












































































Kapeiden ihanien kujien jälkeen alkoi taas huikoa. Juustot ja prosecco maistui taivaalliselle pää hiestä märkänä ja nenä uhkaavasti palamaan alkavana. Jatkettiin matkaa seuraavaan vesibussiin jossa oli jokunen muutama muukin immeinen. Päivän kuumuudessa talsimisen jälkeen oli sormet niin turvoksissa että sormukset ei meinanneet enää lähteä pois.













































Venetsia oli hieno paikka nähdä ja kokea. Hieman kokemuksen hienoutta laski se turistien määrä, joka toki oli tietysti odotettavissa. Kuuma täällä on ilmeisesti aina. Jos tänne vielä joskus tullaan niin olisi hienoa olla yötä ja nähdä Venetsia illan hämyssä, auringon laskiessa ja väljemmin kansoitettuna kun päiväretkellä olleet turistit ovat jo lähteneet.






Illalla, otsat ja nenät hienosti palaneena, haettiin matkatavarat säilöstä ja jäätiin odottamaan junan lähtöä kohti Bergamoa. Ihme kyllä selvittiin aikamoisesta taksimatkastakin hengissä. Kuski ajoi mutkaisilla teillä, 70km/h alueella 130 km/h. Teki mieli kiljua! Perillä kuitenkin odotti kiva majapaikka, Winter Garden Hotel. Seuraavana päivänä matka jatkui kohti etelä-Italiaa, Calabriaa.