lauantai 18. lokakuuta 2014

Pieni onnellinen loppu

Tänä aamuna kuului taas joka syksyinen sydämentykytyksiä aiheuttava paukahtelu kun pihamme pihlajapuista marjoja nautiskelevat linnut lentävät päin ikkunoita. Säikähdän joka kerta ja sydän pomppaa kurkkuun, niin kova on tuo jysäys. Ikkunoiden alta löytyykin usein kuolleita lintuja. 




Nyt sitten varmaan tunnin sisään paukahti ainakin 10 kertaa. Sydän syrjälläni katselin pientä tilheä joka oli jättänyt ikkunaan osan höyhenistöään ja nyt makasi ikkunan alla vielä hengissä mutta huonovointisen näköisenä eikä pystynyt liikkumaan. Isännän kanssa mietittiin että miten sitä voisi auttaa ja netissä olikin vinkki että laittaa lintu pahvilaatikkoon että saisi rauhassa kerätä voimia ja toipua jos on toipuakseen.







Keittiön ikkunaankin paukahti muutaman kerran. Yksi tilhi oli kuollut heti ja toinen otti lukua sen näköisenä että ei välttämättä tällistä selviä.  Hengitti samalla lailla nopeasti kun laatikkoon laitettu ja näki että sen sydän hakkasi hurjaa vauhtia. Suretti.

Päivä oli kuitenkin ihanan aurinkoinen joten lähdin vielä tilhiä kuvaamaan pihalle.
























Vajaan tunnin hipsin hiljaa pihamaalla ja kyttäsin kameran kanssa tilhiä jotka säikähti joka ikistä rasahdusta ja autoa joka ohi meni. Aika lähelle kuitenkin pääsin kun malttoi edetä hitaasti ja hiljaa. Nämä kuvat on otettu Sigman 70-300mm putkella noin 5 metrin päästä.

Sisään palatessa päätin mennä takaoven kautta että näen mitä laatikkoon laitetulle tilhelle kuuluisi. Isäntä oli ottanut laatikon pois ja siinä se edelleen kyyhötti mutta oli jotenkin pirteämmän oloinen. Siinä sitä sitten turvallisen matkan päästä rauhallisin elkein kuvailin mutta sillä alkoi selvästi taas syke nousta kun huomasi että joku lähestyy sitä.








Yhtäkkiä se sitten vain otti siivet alleen ja terhakkaasti lensi pihan poikki puuhun. Mikä riemu! Sisällä kurkkasin vielä keittiön ikkunasta etupihallekin. Sieltäkin oli se raskaasti hengitellyt pikkukaveri lähtenyt matkoihinsa. Toivottavasti ei jäänyt pahoja sotavammoja. 

Miten kauniit sävyt onkaan muuten tilhi luojaltaan saanut!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kauniita kuvia! Kyllä Jumala on toden totta luonut hienon, ihmeellisen maailman! Niin meidät ihmiset kuin eläimetkin on luotu upeasti. Luonto panee meidät ihmiset miettimään Luojamme hienoja tekoja ja ylistämään Häntä.

Tulin juuri hengellisesti virkistävästä yhteiskristillisestä tilaisuudesta ja ilahduin kun huomasin sinunkin blogissasi viittaavan Luojaan. Luomakunta tosiaan viestii meille suuresta, ihmeellisestä suunnittelijasta,taivaallisesta Isästämme, Luojasta. <3

T: uskova tytteli

Sarita kirjoitti...

Kiitos tytteli! Kiitollisia saadaan olla. :)