torstai 14. marraskuuta 2013

Marc by Marc Jacobs

Mietin jo keväällä että tekisin postauksen lempikoruistani. Otin valmiiksi jo kuviakin. Olin pitkän etsinnän jälkeen löytänyt ihanat kultaiset meritähti-napit korviini edellisten hukkuneiden hopeisten tilalle. Hukkuneet osti romanttisesti Isäntä kun käytiin Fiskarsissa kesällä 2006. Sarjaan kuuluu myös tuo merihevos-riipus joka onneksi vielä on tallella. Korut ovat suomalaisen JALOn tekemät. Niistä hukkuneista meritähdistä ei valitettavasti ole kuvaa.


Kesällä sitten pihatöissä ollessa, osui hanskani korvalehteeni ja näin sivusilmällä kun toinen uusista kultaisista meritähdistäni lensi kaaressa nurmikolle. Etsin varmaan tunnin nenä kiinni nurmikossa ja itkua tihrustaen mutta ei, ei löytynyt... Voi että miten harmitti! Onneksi ehdin ottaa niistä kuvan.

Syksymmällä pongasin ihanat korvikset Marc Jacobsilta. Onnellisena pidin niitä pari kuukautta ja ajattelin että kirjoittaisin nyt sitten viimein sen korupostauksen.


Aloin putsamaan korviksia kuvausta varten ja mitä kävikään?! 


Miten voi olla näin huono tuuri korujen kanssa?  

Eiköhän nuo pysty korjaamaan! Tykkäsin aiemmin pitää peukalossa vanhaa luokkasormustani joka sekin (!) meni ilmeisesti muutossa hukkaan. Sillekin löysin nyt sitten seuraajan joka sopii noihin korviksiin.













Ostoskoriin nappasin myös tuollaiset ihanat kultaiset pultti-napit niille päiville joiden väri on muu kuin turkoosi. Nyt sitten vaan täytyy olla extra-tarkka näiden kanssa.

Tärkeimmät koruni olen sentään onnistunut säilyttämään. Kihla- ja vihkisormukseni sekä perheeltäni melkein 20v sitten, tärkeänä päivänä saadun kaulakorun. Ennen tykkäsin enemmän hopeasta ja valkokullasta mutta nykyisin kulta vetoaa enemmän. Molemmat sopivat mutta kulta sopii lämpimiin sävyihini hiukan paremmin. Kihlasormuksessa on sekä kultaa että valkokultaa ja vihkisormus on pelkästään valkokultaa. Alunperin siinä oli timantteja 7 mutta sitten 10-vuotis hääpäivälahjaksi sain siihen 3 lisää. Tykkään sormuksistani kovasti edelleen! Olen haaveillut toisesta tuollaisesta kihlasormuksen kaltaisesta vielä kolmanneksi tuohon riviin.





My favorite jewelry.

PS: Kultasepän luona kävikin ilmi että korviksia ei voikaan korjata. :(
Meni vähän maku koko Marcista joka teettää korunsa kiinassa ja rahastaa nimellään. Katsotaan kuinka kauan pultti-korvikset kestävät käyttöä. Parempi varmaan alkaa etsiä taas jotain kivaa suomalaista joka kestää, kunhan sitä vaan ei hukkaa. 

4 kommenttia:

Miia kirjoitti...

Miulla taas kulta ollu joskus nuorempana kova sana ja nyt oon sit siirtyny hopeisiin koruihin. Just tänään tuli kirppikseltä löytämäni aivan törkeen ihana vanha Kalevala korun sormus postissa. Taidan liimata sen sormeen kiinni ettei se koskaan häviä :D Ja miulla on kanssa tuollainen pyöreä riipus jossa on oma nimi, ei ihan täysin samanlainen ku siulla mut kuitenki :)

Sarita kirjoitti...

Joo, kannattaa liimata.. harmittaa niin kun joku tommonen katoaa. Olispa kiva nähdä se siun sormus! :)

Anonyymi kirjoitti...

Hei, minne on kadonnutse taidetta ja sisustusta tuottava Sarita blogistaan? Oletko hukannut "luovuuden lähteen"polun? Näitä asioita kaipaan blogiisi takaisn!TERVEISIÄ!

Sarita kirjoitti...

Miusta olis kiva tietää keneltä sain terveisiä. :)