lauantai 28. syyskuuta 2013

Herkkää

Viime viikolla nappasimme ystävämme, ihanan ihmisen josta on muotoutunut minulle rakas pikkuveli, mukaamme ja ajelimme Posiolle. Habitaren ja Helsingin hulinasta takaisin maalle. Oli jo iltamyöhä kun saavuimme ystäviemme luo. Matkan varrella kuvailin autosta kuuta ja sain ihan hauskojakin otoksia.







Pillerikuu ja nuottikuormuri. 

Aamulla nukuttiin pitkään. Nenään leijuva munakkaan ja kahvin tuoksu keittiöstä herätti leppoisasti. Siinä aamiaisen lomassa mietittiin että ulos piti päästä ja päätettiin sekalaisen seurueemme kanssa suunnata metsään puolukkaan ja karpalosuolle. Pikkuveljen kanssa odotettiin kovasti ensimmäistä kertaamme marjassa. Muistelin että olen kyllä joskus lapsena ehkä ollut mustikassa. Kaupunkilaiskakaroita! 


















Sitten suolle! 




































Miten voikaan karpalon poimiminen olla niin herkkää? Yksi kerrallaan pieniä antennin päästä kasvavia suloisia mollukoita kerätä kohmeisin sormin pikkuämpäriin. Oma aikani meni näiden herkkujen ja tunnelman kuvaamiseen ja naposteluun joten saalis jäi aika pieneksi. 


Saunottiin, syötiin, höpöteltiin ja soiteltiin porukalla ystäviemme kanssa. 
Tajusin että ollaan onnekkaita että meillä on niin ihania, lämpimiä ja rakkaita ystäviä! 

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuossa toisessa kuvassa ylhäältä päin on, kuin taivaallinen kuoro laulamassa ylistys laulua...Ihanaa että olet jälleen" luovuuden lähteiden"ääreen löytänyt!

S kirjoitti...

Mielettömän upea tuo mustikkakuva, jossa punaiset lehdet, oijoi ♥

Anonyymi kirjoitti...

EN VOI OLLA IHAILEMATTA NOITA KUVA- OTOKSIASI!Tuo kelottunut, jo maatumassa oleva OKSA syksyista, ruskan värittämää maat vasten, on niin terapeuttinen, harmoninen ja antaa ajattelemisen aihetta luonnon ihmeellisistä yksityiskohdista.Samoin tuo viimeinen jäkäliä kasvava männyn kaarnainen runko ja sitä vasten kasvanut varpu, ruskaväreissään.

Sarita kirjoitti...

Kiitos S!
Kiitos myös anonyymille.

Anonyymi kirjoitti...

Viides karpaloreissusi kuva



































Viidennessä kuvassa alhaalta päin, silmiini "piirtyy" pohjoinen "savanni" ja tietty siellä täytyy olla myös "vartija",harmaantuneen "tammentolpan?" nokassa. Kulottunut "savanniruohikko"-jänkä on kaunis,sen "sisällä" on paljon eläinhahmoja, kun katsoo satusilmillä. Terveisin: