lauantai 28. syyskuuta 2013

Herkkää

Viime viikolla nappasimme ystävämme, ihanan ihmisen josta on muotoutunut minulle rakas pikkuveli, mukaamme ja ajelimme Posiolle. Habitaren ja Helsingin hulinasta takaisin maalle. Oli jo iltamyöhä kun saavuimme ystäviemme luo. Matkan varrella kuvailin autosta kuuta ja sain ihan hauskojakin otoksia.







Pillerikuu ja nuottikuormuri. 

Aamulla nukuttiin pitkään. Nenään leijuva munakkaan ja kahvin tuoksu keittiöstä herätti leppoisasti. Siinä aamiaisen lomassa mietittiin että ulos piti päästä ja päätettiin sekalaisen seurueemme kanssa suunnata metsään puolukkaan ja karpalosuolle. Pikkuveljen kanssa odotettiin kovasti ensimmäistä kertaamme marjassa. Muistelin että olen kyllä joskus lapsena ehkä ollut mustikassa. Kaupunkilaiskakaroita! 


















Sitten suolle! 




































Miten voikaan karpalon poimiminen olla niin herkkää? Yksi kerrallaan pieniä antennin päästä kasvavia suloisia mollukoita kerätä kohmeisin sormin pikkuämpäriin. Oma aikani meni näiden herkkujen ja tunnelman kuvaamiseen ja naposteluun joten saalis jäi aika pieneksi. 


Saunottiin, syötiin, höpöteltiin ja soiteltiin porukalla ystäviemme kanssa. 
Tajusin että ollaan onnekkaita että meillä on niin ihania, lämpimiä ja rakkaita ystäviä! 

tiistai 24. syyskuuta 2013

HABITARE 2013

Habitaren ammattilaispäivät kutsuivat. Viimeeksi olen ollut toissavuoden messuilla kun vielä opiskelin ja kohokohta oli se kun Paanasen Marko asteli vastaani ja hymyili minulle leveästi.

Oli hauska tehdä pikareissu Helsinkiin ja nähdä samalla muutamaa ihanaa ystävää. Aina välillä on kiva päästä maaseudun rauhasta ihmishulinaan. Juoda lasi skumppaa lentokentällä ja fiilistellä Avotakasta tulevia tunnelmia. Istua metrossa ja leikkiä olevansa taas Pariisissa kun vieressä puhutaan lennokkaasti ranskaa.




Olin uudistetulla messukeskuksella kutsukorttini kanssa heti kun ovet avautuivat. Kiertelin yksin nautiskellen läpi salonkiosaston taide- ja antiikkipuolen ja juttelin mielenkiintoisten osastojen ihmisten kanssa ennen kuin treffasin kollegoita entisestä opiskeluryhmästäni.




















Salonkiosaston mielenkiintoisin oli ehdottomasti Roomage!


ART Helsinki taideosastolla ei saanut kuvata kaikkea mutta Galleria Johan S:n kohdalla oli pakko pysähtyä pitkäksi aikaa ja sain myös luvan kuvata. Ihastelin erityisesti tätä upeaa Marianne Niemisen nimetöntä kollaasia.  Harmi että värit toistuvat niin huonosti kuvissa.





Mieleen jäi myös Kaj Stenvallin maalaus angry birdiä mukaillen. Sille nauroin pitkään. Se jotenkin niin hyvin kuvaa tämän ajan nuorisoa kokovartalohaalareineen. 

Sieltä teos nimeltä "Chillin, 2013"

Sitten saapuikin jo kollegat. Ensin piti saada kahvia että jaksoi sitten kierrellä paikkoja läpi. Oli hauska nähdä opiskelukavereita ja kuulla heidän projekteistaan ja suunnitteluistaan. 




























TrashDesign-alue jäi vähän valjuksi. Jotenkin sitä ei hirveästi edes näkynyt. 









Tulikiven upea uutuusväri Petrooli
Sopi asuuni mahtavasti! ;)








Successful Living from Diesel with Scavolini – keittiö oli aivan mieletön! Ehkäpä messujen parasta antia.



Durat









Nämä olivat jonkinlaisia laminaatteja. Upeita kuoseja. 







Tikkurilan osastolla oli upea kuohuviinibaari ihanine keltaisine tuoleineen. 
Tikkurilalta tuli kutsu VIP-kuohariaamiaiselle mutta unohdin koko jutun! Harmitti! 






Dekotuotteen osasto oli mieletön! 
Erikoisuutena mm. ekologinen kookosmosaiikki ja designbetonilaatat.













 Vepsäläisen osastolla oli huikeat värit! 
Ihastuttava ikisuosikki EGG hurmaa aina. Siinä/siitä on hyvä haaveilla.
(kiitos Sisustuspilkkujen Riitalle kuvasta)





Suloinen pikkupullukkakaappi Aadasta




O+M=G




Kollegan mielestä näköistäni!
















Verner Pantonin klassikkoihanuudet ja muut valaisimet.
Kupari on nyt pop!



Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä, huussi jossa soi hyvin. 
Hauska idea! 

Messuista jäi hyvä mieli. 
Saa nähdä tuleeko ensi vuonna sitten lähdettyä. 

Nyt olen ollut vuoden sisustustöissä ulkopuolisella työnantajalla. Omia asiakkaita alkaa pikkuhiljaa tulla lisää ja ammatillinen varmuus kasvaa. Mielenkiinnolla ja innolla odotan kuinka alkaa nämä omat työkuviot tässä lähiaikoina muuttua ja kehittyä.