perjantai 2. elokuuta 2013

MATKAPÄIVÄKIRJA: Kyyneleet rappusten päässä

Lauantai. Uni ei meinannut tulla ensimmäisenä yönä. Moottoritie humisi vieressä, sänky oli hirveän pieni ja tyyny liian muhku. Herättiin sumuiseen Pariisiin. Kutkuttava jännitys. Hotellin aulassa harjoiteltiin vielä pakolliset Bonjourit, Mercit ja Au revoirit. Ensimmäinen etappi olisi hankkia metroasemalta Paris visite- kortit jolla saataisiin matkustaa julkisilla niin paljon kuin lystää. Tarkoitus oli mennä Batignollesin luomumarkkinoille mutta päästiin niin myöhään lähtemään että ei ehditty. Suunta siis kohti Champs-Elysees'tä ja Montmartrea.















Rellu-miehille ja naisille oli myös oma turvamiehen vartioima VIP-kahvila Swan-tuoleineen.












 Riemukaareen ei oikein jaksanut keskittyä kun mielessä siinsi jo Montmartre






Pienen etsinnän jälkeen se vihdoin löytyi: Amelien kahvila, Cafe des deux moulins
Maha kiljui nälkää ja mie kiljuin onnesta nähdessäni vaaleanpunaiset metallituolit. 














Täällä pärjättiin mainiosti englannilla. Paras palvelu koko Pariisissa matkallamme. Vuolasta Merci beaucoupia ärrää murtaen piti kylvää ihan siitä syystä ja takaisin sai upean ja hyväksyvän "ihanaa, turisti joka edes vähän yrittää-hymyn. Juustolautaseen kuului menun mukaan saksanpähkinää. Olen pähkinöille allerginen ja pyysin annokseni ilman pähkinöitä. Pariisilaiset tuntuvat pitävän allergioita nirppanokkaisuutena ja sainkin tarjoilijalta hieman kummallisen epäilevän virneen sanoessani asiasta mutta annoksen sain kyllä ilman pähkinöitä. Juustot oli taivaallisia! Tulossa oli kuitenkin vielä jotain mitä olen odottanut siitä asti kun Amelien näin ekan kerran! 









Maailman onnellisin hetki?


Elämäni paras creme brulee! 






 Vessaankin piti mennä kameran kanssa. 
Euforisissa tunnelmissa lähdettiin kipuamaan Montmartrea ylös päin.



















Rakkauden seinä





Jonkun onnellisen ihana ateljee!





Portaita portaiden jälkeen kunnes saavuttiin taiteilija-aukiolle, Place du Tertrelle.








Harmittavan vähän otin täältä kuvia, olin jotenkin niin tunteiden ja euforian vallassa. Kyyneleet tulvahti silmiin. Aika melkein pysähtyi. Onko se tottakaan että vihdoin olen täällä, mietin. Tunteikkaan hetkeni keskeytti venäläiset sanat: "Olet kaunis!" Häkellyin niin etten saanut sanaa suusta kun venäläinen taiteilija leikkasi jo siluettiani paperista. Sanoin ettei minulla ole yhtään käteistä. Olisi antanut kuvan ilmaiseksi. Appiukko pelasti tilanteen ja antoi miehelle kympin. Jäi kiva muisto.













 Sacre coeurin rappusilla nautittiin hieman shampanjaa ja fiilisteltiin tunnelmia. 












Yleisesti ottaen olin koko reissun omien eväiden varassa joten laukkukin piti olla sen mukainen että kaikki mahtui. Iso mukana roikkunut nahkalaukkuni sai ystävältäni lisänimen "kamelinnahkaleili". Myöskin "rusketusraitani" pohkeesta ylöspäin herätti hersyvää keskustelua kuvia katsoessa. Pariisilaisetkin jotenkin tuijotti niitä ihmeissään, liekö legginsit aivan yhtä passé (ikivanha, kulunut, mennyt) kuin omani? 







 Ameliessakin vilahtanut karuselli. Elokuvassa olleita puhelinkoppeja ei näkynyt.












Matkapäiväkirjan kirjoittaminen muuttui aika pian piirtämiseksi.

Ystävämme kysyi tämän kuvan nähtyään: "Oliko teillä tylsää?"
Ei, ei ollut tylsää. Oli äärimmäisen hauskaa!





Ilta hämärtyi upeaan auringonlaskuun ja maisema pimeni. Kälyseni tuli vielä skumpan kera huoneessamme käymään ja katsomaan kun Eiffel välkkyi. Aivan mielettömän upea päivä! Tätä päivää muistelisin vielä pitkään. 



First full day in Paris. 
Champs-Elysees, Amelie-cafe, Montmartre.
At the Place du tertre i cried tears of joy. So happy day!

Ei kommentteja: