torstai 8. elokuuta 2013

MATKAPÄIVÄKIRJA: Kohti Pariisia

Torstai. Kotoa lähtö. Jännitti niin että oksetti. Hirvittävä perhoslauma vouhkasi vatsassani ja päässäni. Onko nyt kaikki varmasti mukana? Mitä jos jotain jäi? Onko passit mukana? Säpsähtelin moneen kertaan autossa ja tarkistin laukkua. 15km kotoa huomasin että hattu jäi, no se ei ollut kuoleman vakavaa. Ostan sitten Pariisista jonkun ihanan, mietin. 60km päässä kotoa huomasin että elintärkeä toinen insuliinikynäni jäi. Senkin muka tarkistin kotona moneen kertaan. Onneksi olin pakannut varakynän mukaan!



Matkalla satoi niin paljon että jouduttiin matelemaan 50km/h. Yhtäkkiä taivas oli aivan musta ja salamoi. Yöpaikassamme oltiin myöhään illalla.

Perjantai aamuna matka jatkui vielä parisen sataa kilometriä kohti lentokenttää. Vieläkin oksetti. Nyt kuitenkin jännitys oli pikkuhiljaa jo vaihtunut rauhallisemmiksi perhosiksi ja mukavaksi kutkutukseksi. Lentokentällä selailin hyvin järjestettyä paperikansiotani ja tarkistelin vielä lippuja. Kirjoitin matkapäiväkirjan ensimmäistä sivua.


"Lentokentällä. Epätodellinen olo. Perhosia mahassa... "

Lentokoneessa ranskalaisiin tunnelmiin johdatteli aito shampanja. Vieressäni istui suloinen hippipariskunta jonka kanssa juttelin melkein koko matkan. Tosin vasta puolessa välissä matkaa tajusin että ikkunan vieressä istunut pitkätukkainen ihminen olikin poika. Isäntä istui romanttisesti käytävän toisella puolella. 





Pariisin lentokentällä aiheutti hiukan kylmiä väreitä isosti aseistetut sotilaat. Taksin saaminen isolle porukalle olikin sitten vaativa tapaus. Keräsin rohkeuteni ja avasin suuni ensimmäistä kertaa ranskaksi: Parlez vous anglais? Tulin ymmärretyksi ja hymyilin leveästi tyytyväisyydestä. Taksikin lopulta saatiin ja lähdettiin ajelemaan kohti hotellia. Oli ihmeellistä kun monen kuukauden kartan tutkailu oli vihdoin todellisuutta ja paikkojakin tunnisti. 

Hotellissa meidät vastaanotti nyrpeähkö mademoiselle. Huoneisto oli kivan kokoinen. Puistatusta aiheutti vain karhea kokolattiamatto. Ikkunasta näkyi moottoritien ja hautausmaan lisäksi Eiffel-torni. Kello oli kuitenkin jo niin paljon että piti kiirehtiä kauppaan. Charenton le Pontin alue vaikutti kivalta ja rauhalliselta. Kauppaan kerettiin viime tipassa. Takaisin hotelille ja iltapalan tekoon. 




Illalla näimme ekan kerran kun Eiffel välkehti tasatunnilla. 

Seuraavana päivänä pääsisimme Amelie-tunnelmiin. 


First night in Paris. 
So excited!

Ei kommentteja: