perjantai 19. heinäkuuta 2013

MATKAPÄIVÄKIRJA: Pariisi jäi itkemään

Keskiviikko. 5:15 soi herätys puhelimessa. 7:09 lähtisi juna Gare de l'estiltä kohti Frankfurtia. Matka kestäisi nelisen tuntia junan puksutellessa 300km tuntinopeudella. Pariisin raikkaassa aamussa kävelimme hyvissä ajoin asemalle 400 metriä kimpsuinemme ja kampsuinemme.



Unenpöpperössä lähtö ei tuntunut niin haikealta. Asemalla kuvasin vielä viimeisen Amelie-elokuvan kohtauspaikan ja etsin elokuvasssa ollutta "fotomatonia" mutta sitä ei ollut.

Lipuissa ollut raidenumero ei pitänyt paikkaansa. Rautatievirkailija ei millään olisi halunnut ymmärtää meitä mutta sai kuitenkin sanottua englanniksi että "emme tiedä vielä miltä raiteelta juna lähtee!" Huvitti. Ihan kuin olisi ollut kyse isommastakin paikasta ja lentokoneesta jonka laskeutumispaikkaa ja porttia ei vielä tiedettäisi.

Odotellessa pyysin Isäntää hakemaan kahvin mukaan junaan..


Nauroin maha kippurassa meikittömän aamunaamani kera. 
Melkoinen cafe petite! 



Oikea laituri pompsahti viimein aseman monitoreihin ja pääsimme ICE-junaan.


Pariisikin alkoi itkemään kun lähdimme.
"Au revoir!" huikkasin jo tottuneeseen tapaan. 


Juna lohdutti normaalikokoisella kahvilla. 
Syötiin aamupalaa ja käytiin nukkumaan. 



Frankfurtin juna-asemalla juostiin sateessa etsimässä oikeaa laituria josta lähtisi bussi kohti Hahnin lentokenttää. Oikea paikka viimein löytyi ja seuraava bussi lähtisi vasta reilun tunnin päästä. Ehdittiin käydä vähän syömässä. 




Bussikuskimme olikin sitten hiukan rempseämpi tapaus ja ajeli mukavan puoleista ylinopeutta melkein koko tuon 1h ja 45min matkan Hahnin lentokentälle. Aikataulu taisi olla aika tiukka koska ajallaan oltiin perillä. Lentokentällä suunnattiin kohti autovuokraamoa. Oltiin tehty varaus pienehköön Audi A3:seen mutta mukava yllätys oli kun virkailija lätkäisi meille Wolkkarin 3 litraisen, V6 Touareg-maasturin avaimet kouraan. Ovelaa, koska siihen piti sitten ottaa vähän kalliimmat vakuutukset tietenkin. 





640km Frankfurtista kohti Nendazia.


Ystävämme Juha on aina matkalla mukana. 



Matkalla satoi ja illan hämärtyessä nousimme vuorta ylös kohti majapaikkaamme. Isäntä alkoi jo epäillä navigaattoria että ohjaako se nyt oikein. Paikka tuntui jotenkin niin absurdille. Mahan pohjasta otti kun alettiin olla jo yli 2 kilometrin korkeudessa, tie vaan mutkistui ja kaupungin valot alhaalla alkoi pienentyä.  Löysimme vihdoin majapaikkaamme. Öinen näkymä parvekkeelta oli huikea!



Teimme iltapalaa omassa keittiössä. Ei olisi malttanut mennä nukkumaan. 
Edessä oli kuitenkin pitkä ja odotettu päivä.


We went by train from Paris to Frankfurt. 
Then we rented a car and drive to Nendaz, Switzerland

4 kommenttia:

Jenna kirjoitti...

Olipa ihanasti kirjoitettu matkakertomus! ♥

Anonyymi kirjoitti...

Mitä, ettekö te käyneetkään Eifeltornilla ym.PARIISIN nähtävyyksillä, kun ei ollut kuvia tässä ja olette jo poistumassa "Pariisin taaivaan alta"?

Anonyymi kirjoitti...

toi Juha on kyllä Jura, tai ainakin Juralla on sama logo :)

Sarita kirjoitti...

Kiitos Jenna! ♥
Ai, ei se ollutkaan Juha.. HAHAHAHA!!! :D
Eiffeliltä ja muista nähtävyyksistä tulossa kuvia kyllä, kirjoitan matkapäiväkirjaa käänteisessä järjestyksessä.