keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Dianthus caryophyllus












Kukat ilahduttavat aina. Elämäni ensimmäiset neilikat. 

Sopii jotenkin niin kivasti vanhojen tavaroiden ja papan taulujen kaveriksi mutta muodostavat kivan kontrastin myös modernimpien esineiden kanssa. Paraneminen on paljon kivempaa kun on kaunista katseltavaa ja tietää että joku on ajatellut.








Flowers always cheer! 
Healing is a lot more fun with beautiful things..

..knowing that someone is thinking of you. 

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihana harmonia, noissa pappasi tauluissa!Tuossa oikean puoleisessa katseeni kiinnittyy varjojen onnistumiseen, maalaus ikäänkuin kutsuu kulkemaan kylätietä,aikaan jota ei enään ole. Myös ottamasi kuvat miellyttäviä katsella.TUO "Ajanratas"kuva ja neilikat ja kuva neilikka kimpusta, tuo mieleeni erään vanhan iskemän sanat ja sävelen.Nostagiaa siis herättelee.

Anonyymi kirjoitti...

Miksi näin ihanalla blogilla on vain muutama kommentoiva lukija? Mielestäni tämä blogi on mielenkiintoinen, viehättävä, inspiroiva, valoisa, tietoa antava,ym. On ainoastaan yksi asia jota tässä blogissa kaipaan;SYVÄLLISEMPÄÄ POHDINTAA ELÄMÄSTÄ JA SEN ILMIÖISTÄ.Kuvissa sitä aistii kylläkin ja ehkäpä se riittääkin, kun tarkoin ajattelen.

Sarita kirjoitti...

Kiitos kivoista kommenteista anonyymit. Tosi kivasti kuvailit blogiani, kiitos paljon! Kommentteja ei tosiaan paljon tule, en tiedä miksi.. Eniten ehkä "harmittaa" se että kommentoidaan nimettömänä. Olisi kiva tietää ketä siellä ruutujen toisella puolella on. :)