torstai 6. joulukuuta 2012

Valokuvauksen historiaa

On vuosi 1988. 6-vuotias pikku-Sarita on Iskän kanssa Eka-marketissa. Sieltä löytyy upea punainen kamera. Pienen suostuttelun ja innostuneen silmien räpsyttelyn jälkeen Iskä lupaa ostaa sen. Se maksaa 100 markkaa. Pikkutyttö on pakahtua onnesta.




Punaisen kameran jälkeen tuli muitakin filmipokkareita joita en muista. Artesaani- ja media-alan opintojen aikoihin oli myös valokuvauskursseja. Muistaakseni 4 valokuvauskurssia tuli käytyä sekä muutama videokuvauskurssi. Sain lainata siskonmiehen silloista filmijärkkäriä ja aloin haaveilla omastakin. 

Tuli vuosi 2001. Olin töissä valokuvausliikkeessä. Liikkeeseen tuotiin myyntiin erään valokuvaajan kakkoskamera, Nikonin filmijärkkäri. Putsasin ja puunasin kameraa myyntikuntoon, "kuin omaani", sanoi liikkeen omistaja joka lupasi että voisin saada sen osamaksulla omakseni. Varovasti siitä hehkutin myös isännälle ja eräs iltapäivä kun hän sitten tuli hakemaan töistä, lupasi että kamera voitaisiin hankkia! Voi sitä riemua!!! Tuolla samaisella filmijärkkärillä tuli otettua kavereiden hää- ja ylioppilaskuviakin.

Vuonna 2005. Haaveilin kovasti markkinoille tulleesta digijärkkäristä. Canon 350D. Haaveeni toteutui sitten viimein kun myimme silloisen asuntomme. Ja voi sitä riemua taas!  Digiaika oli alkanut, filmirullat jäivät. Kuvanlaatu parani huikeasti. Melkein kaikki blogini kuvat on otettu tällä kameralla.





Tullaan vuoteen 2012. Kameroiden ominaisuudet ovat parantuneet huikeasti 7 vuodessa. Järkkärini megapikselit on samaa luokkaa kuin nykyisen puhelimeni. Päätän että jos maaliskuun vuosikokeissa sokeriarvot on parantuneet edellisestä ja alkaa tietyllä numerolla, saan ostaa uuden kameran. Porkkana jolla toivottavasti saan sokereita paremmaksi. Malli ja merkki olisi sama kuin työpaikan kamerassa jota sain joku aika sitten lainata ja olin isännän sanojen mukaan siitä "aivan pähkinöinä". Totta, varsinkin macroputkea testatessa oli pakko huokaista joka toisen kuvan jälkeen että "huhhuhh!" Muistatteko nämä syksyllä ottamani lintukuvat? Nämä ovat sillä macrolla otettu.

















No eräs päivä sitten tapahtui jotain aivan ällistyttävää.. Olimme kaupassa käymässä ja siellä on posti samassa. Autolle mennessä isäntä lykkää aika ison ja painavan paketin käteeni jota en edes huomannut hänen hakevan. Paketin teipit paljastavat mistä se on ja mistä mahtaa olla kyse. Autossa matkalla kotiin kikatan hysteerisesti. Kotona avaan paketin henkeä haukkoen.





Haaveilut ja huokaukseni oli huomattu! Meillä on piakkoin hääpäivä. Tämä on kuulemma lahja niistä vuosista, keväisestä valmistumisesta ja siitä että olen jaksanut olla reippaasti kokopäivätöissä kohta puoli vuotta. 




Kuvien laatu paranee mutta milläs ne sokerit nyt sitten paranee? 
Uutta yhtä hyvää porkkanaa on vaikea keksiä. :D  

2 kommenttia:

santra kirjoitti...

Oi, miten ihana lahja! Nyt vaan tiirailemaan putken läpi.

S kirjoitti...

Onnea ihanasta kamerasta! ♥ ;)