perjantai 28. syyskuuta 2012

Unesta todeksi, 2012



Triptyykki lastenhuoneeseen Helmiä ja Liljoja-blogin tytöille. 
Keskiosa 60x80, sivuosat 40x80.








Ensin oli vehreä uni joka muuttui vaaleanpunaiseksi unelmaksi ja todellisuudeksi.


keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Vapaapäivänä

Huomasin että yksi vapaapäivä on vielä pitämättä tämän työsopimuksen aikana joten päätin pitää sen tänään.  Oli ihana mennä nukkumaan tietäen että aamulla ei tarvitse herätä aikaisin. Sokeritkin tuntuivat pitävän stressittömyydestä. Heräsin täydellisen normaalilla 4,6 mmol:n verensokeriarvolla. Tilanteen sitten korjasi päiväkahvin kanssa vedetyt riisisuklaaöverit. ;)

Pitkään jo kesken ollut tilaustyö pääsi vauhtiin ja oli taas niiiiin rentouttavaa maalata aivan muissa maailmoissa mansikka- ja banaanijäätelömeiningeissä perhosten kanssa.




 
Sen verran oli jo hämärää etten saanu otettua kunnon kuvaa tauluista. Otan huomenna päivän valolla paremmat kuvat jos kerkeän. Tässä kuitenkin vähän maistiasia. (tiedän että tilaaja siellä jo malttamattomana odottelee.. )




Nyt saunaan putsaamaan maalit pois. 
Aamulla taas mummujen kanssa maalaamaan! 

tiistai 25. syyskuuta 2012

Rillipää valmiina palvelukseen!

Sain viimein rillit päähän ja kyllähän näillä näkee! Töiden tekeminen koneella ja lukeminen helpottui huimasti. Väri on aivan ihana läpikuultava turkoosi. Sangat ovat mustat ja se aina välillä ohuesti häiritsee. Toisaalta ne terästävät kivasti mutta toisaalta kaipaisin yksivärisyyttä. 







Ensi viikon alusta alkaa työt sisustussuunnitteluhommissa. Odotan jo innolla! Saan oman ison valoisan työhuoneen yläkerrasta jonne kuljettavat vanhat maalatut puuportaat. Innon lisäksi on pieni haikeus. Tämä on viimeinen viikkoni vanhusten taide- ja virikeohjaajana. Nämä viimeiset 3kk ja sen aikana tapaamani erilaiset persoonat ja tilanteet jäävät kyllä varmasti mieleen! Teen siitä hommasta postauksenkin myöhemmin. 

Iloisin mielin ja terävimmin katsein siis kohti tulevaa! 

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Atoopikolle postia

Apteekin Terveydeksi!-lehden uusimmasta numerosta pongasin tälläisen pienen kirjoituksen




Eräs lukijani pyysi postausta atopiasta ja sen hoidosta. Tai että miten mie olen sitä hoitanut.
Olen ollut atoopikko pienestä asti. Aluksi se oli taiveihottumaa ja teini-ikäisenä alkoi levitä erityisesti kasvoihin. 2003-2004 tilanne räjähti käsiin ja olin päästä varpaisiin tulehtuneena iho- ja allergiasairaalassa sisällä kolmeen otteeseen 2 viikon jaksoja puolen vuoden sisällä. Kortisonia ja antibiootteja. Kyllähän se iho niillä aina parani muutamaksi viikoksi kunnes äityi pahemmaksi kuin aiemmin. Jouduin lopettamaan koulun.

Tämän kierteen sain katkaistua tiukalla vähähiilihydraattisella ruokavaliolla, elämän rauhoittamisella ja allergeenien totaalivälttelyllä. Piti tehdä myös kivuliaita päätöksiä sen suhteen että esim eläimiä omistaville ystäville ja sukulaisille en enää mennyt kylään. Kahden vuoden ajan oli ruokavaliossani vain 16 ruoka-ainetta. Tuntui että kaikesta aloin reagoimaan ja välillä jopa pelotti syödä. Siihen aikaan en myöskään juurikaan nukkunut öisin sen infernaalisen kutinan takia. Eräskin aamu kun vielä tuskailin unettomana olohuoneen sohvalla, väsytti todella paljon mutta en uskaltanut nukahtaa. Tuntui että jos nukahdan, en jaksa enää hengittää.

Stressi vaikuttaa todella paljon ihoon. 1-tyypin diabeteksen puhkeaminen on tuonut myös kuvioon oman lisänsä. Tulehdukset paranee todella paljon huonommin ja se näkyy sekä ihossa ja muissa vaivoissa. Tällä hetkellä iho on aivan mahdoton ja tuntuu että mikään ei auta. Ihottuma on myöskin muuttunut. Lisätutkimuksia on meneillään. Kasvojen iho on ollut viime aikoina ihmeen hyvässä kunnossa joten meikillä, huiveilla ja muulla pukeutumisella saa pahimmat paikat yleensä piiloon. Kasvojen ihon monet katsovat mittarina onko iho hyvässä kunnossa mutta ihoa on myös muualla kuin kasvoissa. ;)  Kyse ei ole vain kosmeettisesta haitasta.

Hoitona olen käyttänyt muun muassa homeopatiaa ja vyöhyketerapiaa. Kunnollisen klassisen homeopaatin löytyminen oli mahtava juttu koko terveyteni kannalta. Syön vain puhdasta ruokaa, paljon kasviksia, marjoja ja teen kaiken itse. Yritän välttää suuria sokerimääriä koska sokeri ylläpitää tulehdusta. Nyt olen voinut pikkuhiljaa kokeilla taas uusia ruoka-aineita ja nyt niitä on jo n. 90! D-vitamiini on todella tärkeä ja sen päiväannos on itselläni noin 100 mikrogrammaa. Superfoodeja aloin kokeilla pari vuotta sitten. Atopian kannalta itselleni tärkeimmät on ollut chia-siemenet, toco ja pakuritee. Samaan aikaan löysin iholleni myös kookosöljyn ja aluksi sen vaikutus oli huikea. Sen jälkeen olen tutustunut avokado- jojoba ja pellavansiemenöljyihin. Kaikki todella hyviä mutta imeytyvät kunnolla vain jos sekoitan niiden kanssa kosteutta tuovaa aloevera-geeliä. Iho tottuu rasvoihin ja sen takia niitä pitäisi aika ajoin vaihdella. Luomukosmetiikan kanssa on ollut se ongelma että lähes kaikissa tuotteissa jotka ovat vaikuttaneet hyvälle on mantelia tai muuta jolle olen allerginen. Koko aika on kuitenkin haku päällä. Kosmetiikan kemikaalikuorman olen vähentänyt niin minimiin kuin voin ja korvannut tuotteita luonnollisemmilla.

Ihoni on siis äärimmäisen hankala. Kuiva, herkkä, ohut ja reaktiivinen. Oikeita tuotteita on todella vaikea löytää ja vielä vaikeampaa päästä testaamaan. Erinäisiä rasvoja kokeillessa onkin kulunut pieni omaisuus. Aiemmin jo kerroinkin että törmäsin taannoin mielenkiintoisiin ihonhoitotuotteisiin. Perjantaina sitten posti toi mukanaan odotetun paketin.





Sain aivan mielettömän upean ja ison paketin kokeiluun. Näitä tuotteita olen nyt sitten ihastellut ja viikonlopun aikana kokeillut ranteisiini, testatakseni reagoinko niihin.  Juuri koskaan en kokeile uutta tuotetta suoraan kasvoille koska lopputulos voi olla katastrofaalinen. Testailen niitä nyt jonkun aikaa ja sitten kirjoitan kokemuksistani juttua.

Luvassa on myös ihana kaupanpäällinen Comfort Zonen nettikaupassa tehtyihin tilauksiin.


Ihanaa uuden viikon alkua sinne ruutujen toiselle puolelle!


lauantai 15. syyskuuta 2012

Väriympyrällä: PUNAINEN



Ferrari, karmosiini, ruusu, koralli, pinkki, vadelma, aniliini, tomaatti, viini, rubiini






Punainen on voimaa ja energiaa. Intohimoa ja rohkeutta. Rockia ja rakkautta. Se lämmittää, elvyttää verenkiertoa ja virkistää. Toisaalta sen luonne on vaativa, vaarallinen ja agressiivinen. Liiallinen punainen voi aiheuttaa rauhattomuutta, ärsyttää ja kohottaa verenpainetta. Romantikkojen ja pienten prinsessojen suosima vaaleanpunainen on herkempi ja rauhoittavampi. Sen luonne on leijailevampi ja pehmeä kuin pumpuli, unelias ja haaveileva. 














Oma punainen kauteni alkoi jo pienenä. Ensimmäisen luokan koulukuvaan halusin välttämättä laittaa punaiset henkselit. Saman vuoden kevätjuhlassa olin juhlasalin lavalla  vaaleanpunaisessa prinsessamekossa juuri saamani hymytyttö-patsaan kanssa. Teininä en punaisesta välittänyt kunnes sitten eräänä iltana 17- vuotiaana löysin kellarista kirkkaanpunaisen pooloneuleen ja seuraavana päivänä se olikin taas luokkakuvassa. Olisin halunnut punaisen hääpuvun. Loppujen lopuksi sitten kuitenkin hääkimppuni ja muut asusteet, kengistäni lähtien olivat punaiset ja puku valkoinen. Sitten punainen alkoi hiipiä sisustukseen. Ajoittain on hiuksissakin ollut eri punaisia. Nykyisin omat punaiseni ovat lämmintä korallia ja oranssinpunaista, tummat ja kylmät punaiset ovat jääneet. 






PUNAINEN SISUSTUKSESSA

Punainen tuo voimaa ja juhlavuutta mutta voi kiireisessä arjessa tuntua suurina pintoina liian voimakkaalta ja ahdistavalta. Toisaalta se tuo väsyneelle voimaa energisyydellään. Punainen on parhaimmillaan tiloissa joissa seurustellaan ja halutaan pysyä hereillä. 












Rohkeampi valitsee sen makuuhuoneeseen. Punaisessa huoneessa ajan taju katoaa, siksi sitä käytetäänkin usein kasinoissa ja ravintoloissa. Punainen lähentää ja lämmittää. Vaaleanpunainen taas rauhoittaa ja vähentää ruokahalua. Valitse siis punaisesi voimakkuus sen mukaan kuinka voimakkaan tunnelman haluat luoda.



Kuva täältä

Tehdessäni tutkimustyötä tätä varten löysin erään "idolini", sisustusarkkitehti Marko Paanasen unelman jonka hän haluaisi toteuttaa. Siinä on aika hyvin kiteytetty vaaleanpunaisen olemusta tilassa: Kauneussalonki 



PUNAINEN PUKEUTUMISESSA


Punainen antaa itseluottamusta. Se viestii iloisuudesta mutta myös vaativasta luonteesta. Punaiseen pukeutuva ei häpeile itseään. Punaisissa kengissä vauhti voi olla ripeämpi ja tanssittaa enemmän! Vaaleanpunainen taas henkii lempeyttä, empatiaa ja korostaa naisellisuutta ja tyttömäisyyttä.  








VÄRIANALYYSISSA

Kevät: Kirkkaat ja lämpimät: koralli ja lohi
Kesät: Murretut ja viileät: roosa ja viini
Syksyt: Murretut ja lämpimät: tiili ja tomaatti
Talvet: Kirkkaat ja viileät: fuksia ja pinkki





VÄRITERAPIASSA

Kaipuu punaiseen voi kertoa muutoksen tai lisäenergian tarpeesta elämässä. 
Punainen kannustaa eteenpäin ja rohkaisee tulemaan esiin kuorestaan. Vaaleanpunainen taas lohduttaa, auttaa ymmärtämään ja hyväksymään itsensä. Opettaa hellyyttä ja muiden huomioon ottamista. 



Vaaleanpunaisen inho voi kertoa läheisyyden ja turvallisuuden puuttumisesta. Punaista taas aletaan inhota auktoriteettien ärsyttäessä, kun on pakko tehdä jotain, eikä voi itse valita. 


punainen RUOASSa


Punainen kasveissa tulee karotenoideista, A-vitamiinin esiasteesta. Nämä ruoat ovat usein tulisia ja stimuloivia, täynnä energiaa. Punaiset ruoat taistelevat lykopeeninsa ansiosta syöpiä vastaan, tehostavat verenkiertoa ja karkottavat väsymystä. Mansikoiden herkullinen väri taas johtuu antioksidantista, joka estää tulehduksia. Flamingojen ja lohen punainen väri johtuu niiden syömistä ruoista joissa on runsaasti astaksantiinia.






Ihana punainen hömppäfakta: 
Barbie sai ensimmäisen autonsa, korallinpunaisen Austin Healyn vuonna 1962.





"Taiteilijat voivat maalata taivaan punaiseksi, koska he tietävät, että se on sininen. Meidän, jotka emme ole taiteilijoita, pitää värittää asiat sen värisiksi kuin ne ovat oikeasti tai muut pitävät meitä typerinä."
-Jules Feiffer-

torstai 13. syyskuuta 2012

Keltaisen nälkä

Yhtäkkiä se iski. Kauhea keltaisen tarve.

En muista monesko viikko töiden aloittamisesta se oli kun erään työpäivän jälkeen tulin kotiin väsyneenä ja tuli aivan pakottava tarve alkaa maalaamaan. Keltaisella. Ilman mitään suunnitelmaa tai luonnosta, antaa mennä vaan. Mukaan tuli oranssia, korallia ja lopuksi turkoosia. Taulu ei ole vielä valmis mutta olo oli hetken aivot narikassa sutimisen jälkeen paljon paljon parempi.












Ja mitäs siitä keltaisesta sanottiinkaan väriympyrällä? 

"Keltaisen kaipuu saattaa kieliä työuupumuksesta."


Näin. Alitajunta toimii yllättävällä tavalla. Turkoosi-koralli-keltainen alkoi viehättämään aivan mielettömästi. Tätä värikomboa oli siis pakko saada lisää. 












 '






Pupulandia-blogissa törmäsin vielä tälläiseen kuvaan. Olen myyty. 



Olen suunnitellut keittiön verhojen vaihtamista kunhan löydän oikeanlaiset. Saa nähdä esiintyykö niissä tämä herrrkkuvärien yhdistelmä. Keltaiset Teema-mukit pääsi esille ja Korennot saa nyt ainakin toistaiseksi mennä vaihteeksi kaappiin. 

Vaihtelu virkistää, totta tosiaan! 

(sukkanauhat tiukalla täällä jännitän, tänään pitäisi tulla miun rillikät! IIK!)

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Mitä kuuluu?

Kysymys johon on joskus niin vaikea vastata..

Tapasin viikonloppuna ihanan ystäväni. Hänelle pystyi kertomaan täysin rehellisesti mitä kuuluu, ilman mitään hyssyttelyjä ja vähättelyjä vastaukseksi. Oli niin virkistävää jutella sellaisen empatiaan ja myötätuntoon kykenevän ihmisen kanssa! Tapasin myös toisen ystäväni joka kamppailee niin isojen asioiden kanssa juuri tällä hetkellä että niihin verrattuna omat ongelmat tuntui hetken aikaa pienemmiltä. Mutta näitä asioitahan ei voi verrata tai vähätellä kenenkään huolia sen takia että jollain muulla menee huonommin. Tai ainakaan ei pitäisi. Eli vastaus tuohon otsikon kysymykseen riippuu toisinaan myös kysyjästä. Ei ole itsestään selvää että vastaustasi ymmärretään oikein.





Blogissa ja muutenkin keskityn yleensä positiivisiin asioihin. Aina vaan ei kuulu sitä kuuluisaa "ihan hyvää". Uskoisin että se on joskus ihan sallittua. Viime viikkoina olen ollut tosi kipeä ja väsynyt. Jo olemassa olevia sairauksiani heittelee nyt uudet diagnoosit. Lääkärissä ravaamista ja saikkuilua ollut tämä koko aika mitä olen ollut uusissa töissä. Toki vaivaa on ollut aiemminkin mutta kotona töitä tehdessä on niitä voinut tehdä silloin kuin jaksaa ja sen verran kuin pystyy. Nyt taas kun on kokopäivätyö kodin ulkopuolella on tilanne aivan eri. Harmittanut koska olen kuitenkin työssä viihtynyt ja odotan innolla lokakuun alussa alkavaa oman alan töiden alkamista ja huikeaa projektia. Päävastuu siitä on minulla ja se on melko hurjaa, niin hurjaa että se tulee jo uniin. Enemmän silti olen innoissani kuin kauhuissani! Työssä jaksamiseni edesauttamiseksi olen saanut myös järjestettyä hienosti asioita työnantajan kanssa joten se on ilahduttanut kovasti. Siellä halutaan ymmärtää ja antaa tukea ilman epäilyksiä. Kun olin huolissani sairauspoissaoloistani, sain vastaukseksi:

"Älä siitä murehdi, et voi sille mitään."
Lohduttavaa.




Saikulla taas. Nyt "vaan" flunssaa. Kuumetta on ollut korkeimmillaan 38,2'c ja olo sen mukainen. Kolme päivää olen möhjöttänyt tässä samassa kohtaa sohvalla läppärin kanssa, surffannut, lukenut blogeja, katsonut hulvattomia pätkiä youtubesta välillä torkkuen. Mukavinta kuitenkin että siitä on ollut myös hyötyä. Törmäsin sattumalta eräisiin mielenkiintoisiin tuotteisiin ja muutaman sähköpostin jälkeen siitä alkoi eräs ilahduttava blogiyhteistyö josta kerron lisää myöhemmin. Huonoilla asioilla on kuitenkin kääntöpuolensa, siihen uskon vahvasti!


Tänään jaksoin hakea postin ja raitis syysilma tuoksui niin ihanalle!



Mitä sinulle kuuluu?


Ps: Kuulin eräältä lukijaltani että yksi syy miksi hän tykkää lukea blogiani on se että tekstiä on postauksissa suhteellisen vähän. Täytyy ehkä nyt siis pahoitella että tästä vuodatuksesta tuli näin pitkä ja kuviakin on tosi vähän. (Itseasiassa teksti oli pidempikin mutta sitten tulin järkiini) Seuraava postaus on jo tekeillä ja lupaan että se on täysin erilainen. ;)

tiistai 4. syyskuuta 2012

Tunnelmia työhuoneelta

Oikeaa järjestystä ei löydy. Tavaraa on liikaa tai säilytystilaa liian vähän. Taulut lojuu lattioilla. Galleriakiskot puuttuu. Työtuolikin puuttuu. Pakkaan taulua matkalle uuteen kotiin. Tahtoisin maalata. Suunnittelen työpaikalle viihtyisää tilaa. Mielessä siintää jo tuleva projekti. Industriaali-retro-kierrätysmeininkiä. Kutkuttavaa. Odotan sitä kovasti vaikka olenkin väsynyt. Taideukko tanssii auringonvalossa. Valo on ihana vaikka ikkuna on likainen. Tänään lepään.

































Sairaspäivän rauhoittaa harmaan sävyt.