torstai 7. kesäkuuta 2012

Keloretkellä

Eräs aurinkoinen ja lämmin päivä, ihana eräretkeilijä ystäväpariskunta vei meitä lähistöllä sijaitsevalle luontopolulle. Lähdettiin katsomaan "isoja haapoja". Oli aivan mahtavaa olla luonnossa ilman mitään kiirettä, hengittää puhdasta ilmaa, valokuvata, keittää pannukahvit laavulla, höpötellä niitä näitä ja ihmetellä luonnon ihmeitä.



























Luonnon kuvioimaa struktuuria


Hirven nuolukivi. 
Tässä ehkä viimeistään tajusi miten isoja hirvet on.




Tästä lumouduin: Aivan kuolleen näköinen puu ja siinä 
lehdet kuin ympärillä lentelevät perhoset.








Tälläistä letkeää samoilua kaipaisin enemmänkin ja tänä kesänä sitä onkin sitten luvassa paikallisilta luontopoluilta aina mahdollisesti Norjaan asti. Vaelluskengät ja varusteita pitäisi hommata. Kovaa vauhtia meistä on tulossa eräjormia.



Ehkä vähän puunhalaajiakin.

5 kommenttia:

Nimuel kirjoitti...

puu iso tai siippasi kutistunut ;D

Anonyymi kirjoitti...

Oletpa Sarita onnistunut taas "tartuttamaan" kameraasi IHANIA satukuvia todellisesta elämästä!Olen aivan ihmeissäni,mikä sdunomainen maailma onkaan JAIPALJUKASSA edelleen! Omasta viime käynnistäni on jo pitkä pitkä aika....Näistä kuvista ois kiva jutella kanssasi!

Anonyymi kirjoitti...

Entäpä "perhosten" alapuolella oleva kuva sitte!MIKÄ IHANAN RUSKEA "NEITO" SIINÄ ONKAAN SYÖMÄSSÄ ISOLLTA VADILTA,KUIN JOTAIN IHMEEN HYVÄÄ RIISIANNOSTAAN! TUON KUN OSAISI MAALATA!

Anonyymi kirjoitti...

Perhospuun yläpuolisessa kuvassa ollaan" syleilyssä" lähekkäin!Satusilmin katsellen....

Anonyymi kirjoitti...

Mitenkä nuo katajanmarjat on kasva- neet kuusen oksille? Vai muuttaako kameran"linssi" neulaset vain näyttämään kuusen nelasilta? Täällä Pikkutaihvaan kankhaalaki puuhastelhaan kukkapenkkien kimpussa .