tiistai 24. tammikuuta 2012

Hyvän mielen herkkuja

VAROITUS LUKIJOILLE: 
Tiedossa ällöttävän romanttista ja positiivisuuteen kannustavaa tekstiä. ;)

Kannatti lähteä pihalle. Ajatus kirkastui auringon ansiosta ja energiataso nousi huomattavasti. Tekee hyvää ottaa hetki taukoa lopputyöstä ja ajatella mukavia.






Remonttitauko.








Tätä tarvitsin vaikka pakkanen pikkusen purikin nenän- ja sormenpäistä. 
Lupasin tehdä flunssaiselle rakkaalleni mustikkapiirakkaa joten aloin leipomaan. 
En ole leipojatyyppiä mutta mustikkapiirakka on pravuurini. Ohje on maailman paras.

Äidiltä tietenkin. 

MAAILMAN PARAS MUSTIKKAPIIRAKKA

Pohja
150g voita
2 dl sokeria 
(korvasin osan stevialla)
1 muna
1 tl leivinjauhetta
4 dl jauhoja 

Täyte
1 prk kermaviiliä
1 muna
1 rkl vaniljasokeria
1 dl sokeria
(osan korvasin stevialla)
200g mustikoita

Uuni 200'c, n. 20min tai kunnes pinta on kivan kullanruskea.


Otan kaikki ainekset esiin. Tarkkailen ohjetta.

Nypin pohjan aineet sekaisin

Painelen vuokaan ja kirjoitan salaisia rakkausviestejä

Ripottelen mustikat ja täytteen pohjan päälle

Laitan uuniin


Keitän kahvit


Muistelen rakasta ystävää jolta sain ihanan kortin.
"tos kuvas me ollaan mummeleina päiväkahvilla"

Ja toista pientä rakasta jolta sain liikuttavan kirjeen.
Ikävä saa alahuulen väpättämään.  


Katselen ulos.

Kurkkaan uuniin kärsimättömänä.
"Vielä vähän aikaa."

Mietin mistä mukista juon kahvit.

Otan piirakan uunista ja ihailen. Annan vähän jäähtyä.
Jäätelön puutteessa vatkaan pikkuisen kermavaahtoa.

Pala silkkaa rakkautta, vastaväreissä.
Valitsin keltaisen mukin ihan vain siksi.
Keltainen myös piristää!


Rakkaalleni myös, kuten lupasin.

Kelpasi.


Aamun postauksen jälkeen huomasin että nyt on pakko tehdä jotain rentouttavaa ja aivoja nollaavaa. Tästä päivästä tuli sittenkin upea! Eräässä blogissa oli aivan mahtava kuva joka sopii tähän. Haluaisin tämän myös seinälleni, se on täydellisen värinen ja viesti on mahtava.
(kuvan lähde tuntematon)




Kuuntele siis itseäsi, ota hetki rauhassa ja jatka sitten.
Äläkä unohda rakastaa.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin pyrähdin ulkona kameran kanssa,auringon"perässä", mutta kovin valjulta se kamerassa näyttää. kuvista tuli muuten ihan katseltavia. Talvinen luonto on nyt kaunista katsella.IHANA piirros, jonka olet saanut!( Alan odottamaan koska porokorttiin tulee vastaus ja ehkä piirustuksiakin.)Sinulla niin "lumoavat"kuvat jälleen! Lähipäivinä niitä taas katselen.Terveisiä!

Anonyymi kirjoitti...

Hei,Sarita!Kirjoitin tuon mustikkapiirakan ohjeen ylös, kun näyttää niiiin herkulliselta, mutta mitä nuo jauhot ovat joita käytit? Vainko tavallisia vehnäjauhoja? Ihanat Mummot kuvassa ja piirustus taustalla. Minullakin niitä kertyy lomalla ihailtavaksi loma aikona.

Sarita kirjoitti...

Anonyymi yksi: Kiva kun pääsit sieki ulos kuvailemaan. Toivotaan että saat vastauspostia. Pitäisi itsekin sinnepäin jotain keksiä.

Anonyymi kaksi: Äiti taitaa käyttää ihan vehnäjauhoja mutta mie käytin tällä kertaa tattarijauhoja. Piirustukset on ihania! :)

Anonyymi kirjoitti...

Ajattelin kirjoittaa jotain tuosta ensimmäisestä kuvasta, mistä minulle tuli mielikuva tuntureista horisontissa. Miellyttävä katsella! Oletko mahdollisesti kuvannut "sammakkoperspektiivstä "käsin?

Sarita kirjoitti...

Juu! Nämä alkavat jääpuikot siis "roikkuvat" katon reunalta mutta käänsin kuvan ylösalaisin. Itse nään siellä hain jäämeressä. :)