keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Pala kaupunkia maalle

Keittiöömme saapui kuin saapuikin pala Bulevardia. Tupakeittiön kokonaisuus on nyt jotenkin ehjempi. Kankaan musta ja valkoinen terästää kivasti tunnelmaa. Kankaassa on tosi hauskoja yksityiskohtia. Löysinpäs sieltä itsenikin turkoosissa tukassa Jopolla ajelemassa.

















Tänään alkoi 2 viikon L-O-M-A!!!
Tiedossa kaikkea ihanaa ja jännää.. kylpylää, ystäviä, pelailua, juhlaa, mökkeilyä, shoppailua, naurua rakkaiden siskojen kanssa rantasaunan lauteilla, halailua ja lepoa.

Saa nähdä uskallanko avantoon.

lauantai 15. joulukuuta 2012

Testissä: MUSTA SAIPPUA


Shea WaLe Alata Simena "Ashanti Style" Soap - musta saippua

Perinteinen ja aito afrikkalainen musta saippua.


Musta saippua valmistetaan palmuöljystä ja tuhkasta, jota saadaan paikallisista kasveista ja puiden kaarnasta/kuoresta (palmupuu, karitepuu, banaanipuunlehti, kaakaopalko) ensin kuivattamalla ja sitten kattilassa paahtamalla. Näin syntyy mustan saippuan ainutlaatuinen väri, rakenne ja tuoksu. Se suojaa ja kosteuttaa ihoa hyvin. Sitä käytetään mm. ihon ongelmatilojen, kuten aknen, allergian ja ihokarvojen ajelun aiheuttamien näppylöiden hoidossa. Sitä voi käyttää myös hiusten, vartalon ja kasvojen pesussa ja puhdistamisessa. Se sopii yhtä hyvin rasvoittuvalle kuin kuivalle tai ihottumaiselle iholle. Se myös ehkäisee hajujen syntymistä.





Leikkaa saippuasta halutun kokoinen pala käyttöön. 
Muotoile ja tiivistä tämän jälkeen saippuapala veden kanssa.







Säilytä saippuapalaa kuivassa. Musta saippua imee itseensä kosteutta ja liian kosteassa säilytettynä se muuttuu pehmeäksi. Näyttää ihan raakasuklaalta kun tein pienen koe-eräsaippuan tuossa sydänmuotissa. 






Sitten tositoimiin. Saunaan ja pesulle.  Hämmästyksekseni saippua vaahtosikin tosi paljon. Pesun aikana tuntui että iholle muodostuisi jännä kalvo. Eikä todellakaan kuivattanut vaan iho tuntui pehmeältä pesun jälkeen. Tuoksukin on todella mieto ja luonnollinen. Isäntä sanoi muutaman testikerran jälkeen: "Täähän on tosi hyvä saippua!"

Selosteessa mainittiin myös että "käytetään mm. ihon ongelmatilojen, kuten allergian aiheuttamien näppylöiden hoidossa." Itsellä on juurikin se tilanne nyt päällä. Ongelman aiheuttaja on mitä ilmeisimmin vilja tai gluteeni. Vahva epäilys on ihokeliakiasta. Koepalan oton takia on ollut pakko siedättää itseään viljalla vaikka näitä inhottavia, todella kipeitä ja äärimmäisen kutisevia rakkuloita silloin tuleekin.  Rakkulatkaan eivät ärtyneet mustasta saippuasta. Itseasiassa hiukan rauhoittuivat. 

Seuraava vaihe: meikinpoisto.
Vaahdotin saippuaa kunnolla ja aloin pyöritellä sitä kasvoille. Saippua tekee tosiaan jännän kalvon iholle joten pesua piti harrastaa ehkä hiukan kauemmin kuin normaalisti. Kasvot jäivät hiukan nahkeaksi joten tein pesun vielä toiste. Kasvot tulivat puhtaiksi ja pehmeiksi. Voi olla että itselläni toimisi paremmin että pesisin ensin vedellä suurimmat ja sitten lopuksi vielä viimeistely tällä. 


Todella mielenkiintoinen ja ilahduttavan kemikaaliton tuote. 

Suosittelen kokeilemaan!


Offtopic: googlettelin hieman mustasta saippuasta ja huomasin että sitä saa myös nestemäisenä. Kysyin aiheesta myös kokeilemani mustan saippuan maahantuojalta ja sain vastauksen: 

"nestemäinen musta saippua ei enää ole perinteinen afrikkalainen musta saippua, vaan ennemmin länsimainen keksintö. Ashanti-tyylinen saippua ei ole tarkoitettu sulattaa, mutta voit toki sitäkin kokeilla."

Mielenkiinnosta tein pienen "empiirisen" kokeen. 2dl lämmintä vettä lasipurkkiin ja pala mustaa saippuaa murennettuna sekaan. Hyvin suli saunan lämmössä nestemäiseksi. Siitä sitten suppilon avustuksella lasipulloon. 



Yön aikana saippua oli sakkautunut pohjalle mutta ravistettuna sekoittui hyvin. 




Isännän arvio: "Aluksi iho tosin tuntui hieman nahkealta kun taas normi nestemäisen pesuaineen kanssa iho tuntuu liukkaalta. Suihkun jälkeen iho tuntui kuitenkin pehmeältä." Itse olin samaa mieltä. Vastaisuudessa käytämme tätä kuitenkin ihan originellina palasaippuana.

Mustaa saippuaa voit tilata Skin Organicsin verkkokaupasta:  

maanantai 10. joulukuuta 2012

Väriympyrällä: SININEN


mustikka, meri, lemmikki, sähkö, taivas, koboltti, jää, kissankello, yö 




Sininen on rauhaa, viileyttä ja keskittymistä. Intuitiota, luovuutta ja maskuliinisuutta. Tyyneyttä, turvallisuutta ja rehellisyyttä. Perusväri joka avartaa, lisää loogista ja analyyttistä ajattelua. Sinisen meren keskellä tai kaamoksen sinisessä hetkessä et voi olla rauhoittumatta.














Oma sininen kauteni on työn alla. Teininä siitä pidin kovastikin. Viime vuosina olen sinistä suorastaan inhonnut ajoittain ja toisaalta yrittänyt itseäni siihen siedättää. Varsinkin tummansininen on aiheittanut kylmiä väreitä.  Vuonna 2010 tein tälläisen siedätys-yrityksen maalamalla sen vuoden oman kuvani kokonaan siniseksi. Siihen liittyy itselleni tärkeä tarina.



Diagnoosi: Outolintu, 2010



SININEN SISUSTUKSESSA

Raikastavaa sinistä käytetään yleensä tiloissa joissa halutaan rauhoittua. Makuuhuoneissa, kylpyhuoneissa ja kylpylöissä. Viileä sininen avartaa ja viilentää tilaa. Vaaleansininen auttaa muistamaan paremmin. Sinisessä voi tulla herkästi hyviä ideoita mutta niitä ei kannata toteuttaa saman värisessä tilassa. 












sinINEN PUKEUTUMISESSA

Sininen on univormun väri. Viestii järkevyyttä, auktoriteettia ja rauhaa. 




VÄRIANALYYSISSA

Kevät: Kirkkaat ja lämpimät: Taivaan- ja kirkkaansininen 
Kesät: Murretut ja viileät: Farkun- ja savunsininen
Syksyt: Murretut ja lämpimät: Kiinan- ja laivastonsininen
Talvet: Kirkkaat ja viileät: Sähkön- ja jäänsininen








VÄRITERAPIASSA

Sinisen tarve voi viestiä uupumuksesta ja tarpeesta olla omissa oloissaan. Liika sininen voi saada kuitenkin ihmisen olemaan liian ankara, kriittinen ja kontrolloiva.  Silloin ihmisestä tulee muille vaikeasti lähestyttävä. Sininen voi auttaa erilaisissa peloissa. 



Sinisen inho voi kertoa yksinäisyydestä tai sen pelosta.



SININEN RUOASSA

Kasvien siniset sävyt ovat antosyaanien synnyttämiä värejä. Antosyaanit edistävät esimerkiksi silmien terveyttä. Todellinen antosyaanipommi on kotimainen mustikka. Sinertävien flavonoidien uskotaan parantavan muistia ja hidastavan vanhenemista.







Taiteilijoilla on usein sinisiä kausia. 





Picassolla se oli 1901- 1904.
(alempi kuva täältä)







"I think I have something tonight 
that's not quite correct for evening wear.
Blue suede shoes." 

-Elvis Presley-


sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Silkkihääpäivä













"Sä oot silkkii mun sylissäni
Niin kuin lämmin vesi, joka lainehtii
Yhdestä puusta meidät veistettiin
Päästä varpaisiin
Sä oot silkkii mun sylissäni
Niin kuin lämmin vesi, joka läikehtii
Sama virtaus, taivas ja maa
Toisensa kohtaa..."

-Jukka-poika-


Tämä hääpäivä meni toisen puoliskoni ollessa mahataudissa. Jospa tuo kupliva estäisi oman mahan kuplimiset. Ensi viikko pitäisi olla tiukasti töissä. Saan nimittäin työharjoittelijan sisustusassarikseni. Hauskaa! 


Leppoisaa uutta viikkoa kaikille!

torstai 6. joulukuuta 2012

Valokuvauksen historiaa

On vuosi 1988. 6-vuotias pikku-Sarita on Iskän kanssa Eka-marketissa. Sieltä löytyy upea punainen kamera. Pienen suostuttelun ja innostuneen silmien räpsyttelyn jälkeen Iskä lupaa ostaa sen. Se maksaa 100 markkaa. Pikkutyttö on pakahtua onnesta.




Punaisen kameran jälkeen tuli muitakin filmipokkareita joita en muista. Artesaani- ja media-alan opintojen aikoihin oli myös valokuvauskursseja. Muistaakseni 4 valokuvauskurssia tuli käytyä sekä muutama videokuvauskurssi. Sain lainata siskonmiehen silloista filmijärkkäriä ja aloin haaveilla omastakin. 

Tuli vuosi 2001. Olin töissä valokuvausliikkeessä. Liikkeeseen tuotiin myyntiin erään valokuvaajan kakkoskamera, Nikonin filmijärkkäri. Putsasin ja puunasin kameraa myyntikuntoon, "kuin omaani", sanoi liikkeen omistaja joka lupasi että voisin saada sen osamaksulla omakseni. Varovasti siitä hehkutin myös isännälle ja eräs iltapäivä kun hän sitten tuli hakemaan töistä, lupasi että kamera voitaisiin hankkia! Voi sitä riemua!!! Tuolla samaisella filmijärkkärillä tuli otettua kavereiden hää- ja ylioppilaskuviakin.

Vuonna 2005. Haaveilin kovasti markkinoille tulleesta digijärkkäristä. Canon 350D. Haaveeni toteutui sitten viimein kun myimme silloisen asuntomme. Ja voi sitä riemua taas!  Digiaika oli alkanut, filmirullat jäivät. Kuvanlaatu parani huikeasti. Melkein kaikki blogini kuvat on otettu tällä kameralla.





Tullaan vuoteen 2012. Kameroiden ominaisuudet ovat parantuneet huikeasti 7 vuodessa. Järkkärini megapikselit on samaa luokkaa kuin nykyisen puhelimeni. Päätän että jos maaliskuun vuosikokeissa sokeriarvot on parantuneet edellisestä ja alkaa tietyllä numerolla, saan ostaa uuden kameran. Porkkana jolla toivottavasti saan sokereita paremmaksi. Malli ja merkki olisi sama kuin työpaikan kamerassa jota sain joku aika sitten lainata ja olin isännän sanojen mukaan siitä "aivan pähkinöinä". Totta, varsinkin macroputkea testatessa oli pakko huokaista joka toisen kuvan jälkeen että "huhhuhh!" Muistatteko nämä syksyllä ottamani lintukuvat? Nämä ovat sillä macrolla otettu.

















No eräs päivä sitten tapahtui jotain aivan ällistyttävää.. Olimme kaupassa käymässä ja siellä on posti samassa. Autolle mennessä isäntä lykkää aika ison ja painavan paketin käteeni jota en edes huomannut hänen hakevan. Paketin teipit paljastavat mistä se on ja mistä mahtaa olla kyse. Autossa matkalla kotiin kikatan hysteerisesti. Kotona avaan paketin henkeä haukkoen.





Haaveilut ja huokaukseni oli huomattu! Meillä on piakkoin hääpäivä. Tämä on kuulemma lahja niistä vuosista, keväisestä valmistumisesta ja siitä että olen jaksanut olla reippaasti kokopäivätöissä kohta puoli vuotta. 




Kuvien laatu paranee mutta milläs ne sokerit nyt sitten paranee? 
Uutta yhtä hyvää porkkanaa on vaikea keksiä. :D