keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Ajatuksia


Mielummin uskallan elää käyttäen värejä joita rakastan, kuin että pelkäisin niihin kyllästymistä ja lopulta kuolisin tylsyyteen.

-Pikkutaivaanrannanmaalari-


Koulussa meillä oli värisuunnittelua. Opettajana Tila-ohjelmasta tuttu Pirkko-Liisa Topelius. Leikittiin sisustussuunnittelijaa ja asiakasta pareina. Paljon tuli ihmisiltä ajatuksia väriin kyllästymisestä. Muutaman kerran olen saanut kommenttia: "Mitä sitten kun kyllästyt turkoosiin?" No mitäs sitten, sitten vaihdetaan väriä. Ei kai siinä sen kummempaa. En anna sellaisen rajoittaa. Kirkkaista väreistä puhutaan yleensä räikeinä. Minusta ne taas on ihanan eloisia ja raikkaita. Murretuista väreistä puhutaan yleensä rauhallisina ja tyylikkäinä. Minusta ne ovat aika tylsiä. Tosin niilläkin on paikkansa. Onhan luonnossakin värit suurimmalta osin murrettuja. Onneksi meitä on monenlaisia. Lainasin taannoin värejä käsittelevän kirjan. Siinä eräs kuuluisa edesmennyt taiteilija puki sanoiksi jotain mitä olen jo pitkään miettinyt:

"Suurin este luovuudelle on yleensä "hyvä" maku."


Eilen maalasin 9 tuntia putkeen täydessä euforiassa. Aina kun ei ole pitkään aikaan maalannut valtaa pelko jos en enää osaakaan maalata. Mikä fiilis kun vihdoin saat kankaalle jotain mikä on muhinut mielessä ja luonnoslehtiön sivulla kohta pari vuotta ja huomaat että osaatkin vielä maalata. Ensimmäinen tähän kotiin suunniteltu taulu. Kaivattua terapiaa.  Koulu ja matkustaminen on vienyt voimia. Terveyden kanssa saanut tapella. Kroppa on  aivan ihmeissään nyt kun koko aika on tekemistä ja menoa. Puolensa siinäkin mutta huomaan että väsyn niin nopeasti vaikka tekeminen olisikin mukavaa. Hyvä puoli matkustamisessa kuitenkin että olen nähnyt paljon vanhempiani ja muita rakkaita ystäviä. Syvälliset keskustelut, makeat naurut, kyyneleet ja halaukset ovat tehneet hyvää. Muistan taas kuka olen ja mitä minulla on. Yritän keskittyä niihin sen sijaan että miettisin mitä ei ole tai voisi olla. 

Nyt pitää alkaa pakkaamaan. Viikonloppuna on kauan odotetut isot juhlat joista toivottavasti saa voimia taas pitkäksi aikaa. Ihana tunnelma ja iso kasa ystäviä. Toisenlaista terapiaa.

PS: Yritin liittää tähän kuvan tekeillä olevasta taulusta mutta ilmeisesti tietokoneeni yrittää nyt hienovaraisesti vihjaista että keskeneräisiä töitään ei taiteilijan pitäisi näyttää.


2 kommenttia:

santra kirjoitti...

Jäädään odottelemaan luomiseuforian tulosta. Hauskaa viikonloppua ja juhlia, me juhltiaan täällä samoissa merkeissä.

Sirja kirjoitti...

Värit ja ihmisten suhtautuminen niihin/miten ne käyttää niitä on niiin mielenkiintosta.. Mä jäin miettii pitkäks aikaa tätä sun postausta :) Mäkään en oo kyllä vielä hiffannut tota kyllästymis-juttua, ihan tyhmää :S Väreistä saa niin paljon voimaa, tunnelmaa, fiilistä, kaikkea. Sitä vaan yrittää luoda semmoisen värimaailman ympärilleen, missä olis hyvä olla ja helppo hengittää. Mutta musta tuntuu, että ne vaihtuu aika paljon.. Välillä se tuntuu melkein rasittavalle se vaihtelunhalu. Punanen on ja on pysynyt jo monta vuotta, mut sit melkein kaikki muu. Mustan ja valkosenkin huuman kausia tulee ja menee. Supermielenkiinnolla oottelen uutta taulua!! ♥ Ihania päiviä sinne, olet mielessä..