keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Tositarina: IT´S ALL ABOUT THE SHOES

Olipa kerran sillä hetkellä huonossa hoitotasapainossa oleva diabeetikko joka teki itsensä kanssa sopimuksen että tsemppaa kovasti sokereittensa kanssa ja sitten kun verensokerimittarin keskiarvo on laskenut tiettyyn lukuun hän saisi tilata palkinnoksi ihanat kengät jotka näki helmikuussa Vagabondin liikkeessä ja jäi niistä korkean hinnan takia vain haaveilemaan.

Noh. Eräänä päivänä sitten Vagabondin uutiskirjeen saatuaan huomaa kenkien olevan alennettu. Mitäs nyt tehdään? Sokerit heittää edelleen härän pyllyä ja keskiarvo vieläkin liian korkea.
Toiveikkaana ja itsensä vakuuttaneena siitä että sokerit tasoittuisivat paremmin ihanat korallin väriset kengät jalassa, klikkaa muutaman klikkauksen ja tilaa kengät.  Itsepetostako?
Ei mene montaa päivää kun ovikello soi ja postimies kiikuttaa paketin sisälle asti kehuen samalla vanhaa matkalaukku-sohvapöytää.





Paketista paljastuu ihanuudet jotka ovat vielä ihanammat kuin muistikaan ja ihan selvästi alkaa sokeritkin heti laskea! ;)

"Jos ei näillä terveys kohene niin millä sitten?" 
Huudahtaa pikkutaivaanrannanmaalari! 

Sen pituinen se.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Ajatuksia


Mielummin uskallan elää käyttäen värejä joita rakastan, kuin että pelkäisin niihin kyllästymistä ja lopulta kuolisin tylsyyteen.

-Pikkutaivaanrannanmaalari-


Koulussa meillä oli värisuunnittelua. Opettajana Tila-ohjelmasta tuttu Pirkko-Liisa Topelius. Leikittiin sisustussuunnittelijaa ja asiakasta pareina. Paljon tuli ihmisiltä ajatuksia väriin kyllästymisestä. Muutaman kerran olen saanut kommenttia: "Mitä sitten kun kyllästyt turkoosiin?" No mitäs sitten, sitten vaihdetaan väriä. Ei kai siinä sen kummempaa. En anna sellaisen rajoittaa. Kirkkaista väreistä puhutaan yleensä räikeinä. Minusta ne taas on ihanan eloisia ja raikkaita. Murretuista väreistä puhutaan yleensä rauhallisina ja tyylikkäinä. Minusta ne ovat aika tylsiä. Tosin niilläkin on paikkansa. Onhan luonnossakin värit suurimmalta osin murrettuja. Onneksi meitä on monenlaisia. Lainasin taannoin värejä käsittelevän kirjan. Siinä eräs kuuluisa edesmennyt taiteilija puki sanoiksi jotain mitä olen jo pitkään miettinyt:

"Suurin este luovuudelle on yleensä "hyvä" maku."


Eilen maalasin 9 tuntia putkeen täydessä euforiassa. Aina kun ei ole pitkään aikaan maalannut valtaa pelko jos en enää osaakaan maalata. Mikä fiilis kun vihdoin saat kankaalle jotain mikä on muhinut mielessä ja luonnoslehtiön sivulla kohta pari vuotta ja huomaat että osaatkin vielä maalata. Ensimmäinen tähän kotiin suunniteltu taulu. Kaivattua terapiaa.  Koulu ja matkustaminen on vienyt voimia. Terveyden kanssa saanut tapella. Kroppa on  aivan ihmeissään nyt kun koko aika on tekemistä ja menoa. Puolensa siinäkin mutta huomaan että väsyn niin nopeasti vaikka tekeminen olisikin mukavaa. Hyvä puoli matkustamisessa kuitenkin että olen nähnyt paljon vanhempiani ja muita rakkaita ystäviä. Syvälliset keskustelut, makeat naurut, kyyneleet ja halaukset ovat tehneet hyvää. Muistan taas kuka olen ja mitä minulla on. Yritän keskittyä niihin sen sijaan että miettisin mitä ei ole tai voisi olla. 

Nyt pitää alkaa pakkaamaan. Viikonloppuna on kauan odotetut isot juhlat joista toivottavasti saa voimia taas pitkäksi aikaa. Ihana tunnelma ja iso kasa ystäviä. Toisenlaista terapiaa.

PS: Yritin liittää tähän kuvan tekeillä olevasta taulusta mutta ilmeisesti tietokoneeni yrittää nyt hienovaraisesti vihjaista että keskeneräisiä töitään ei taiteilijan pitäisi näyttää.


keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

...ässän pistän taskuun. Eiku pihaan.

Etupihalla oli kolme epämääräistä kukkapenkkiä ja yhdessä puskassa vielä kaivon kannet. Yhden kukkapenkin hajotin ja kaksi muuta yhdistin. Mikään hortonomi en oikein oo mutta tämmönen kokeilu nyt että sai vähän siistimmäksi pihaa. Ostin myös elämäni ensimmäiset pihakukat, tähtisilmää ja minttua.






































Näitä kuvia ottaessa alkoi kuulumaan ihmeellistä kopinaa ja jolkotusta. Viisi poroa päivälenkillä ja vielä jalkakäytävällä.



Lämpömittari näyttää +30 astetta. Huomenna olisi taas reissuun lähtö. Kaksi perättäistä viikonloppua koulua, siinä välissä taas kotikontuja ja mökkeilyä. Saa pakata hellemekot mukaan, ihanaa! Koulussa luvassa paljon odottamaani värisuunnittelua sekä teknistä piirtämistä. Viime tehtävistä saadaan henkilökohtaiset palautteet.
Ihania kesäpäiviä kaikille!

lauantai 4. kesäkuuta 2011

Jotain vanhaa, jotain uutta ja jotain mustaa



Eteiseen saapui kauan odotettu kaappi. Mallikappale löytönurkasta. 
Kävi tuuri, olin 3 vuotta haaveillut tästä kaapista ja nyt sain viimeisen kappaleen.



Antiikkikirppikseltä löysin vanhan matkalaukun sohvapöydäksi.Saman tyylinen kuin Ilvassa mutta tämä maksoi pikkuisen vähemmän.


lukko kaipaa hiukan huoltoa että menee kiinni


En ole aiemmin oikein tykännyt mustasta. Kivasti se kyllä terästää pehmeän ruskeita sävyjä. Matkalaukku tuo mukavan rouheaa tunnelmaa. Pitää keksiä siihen ehkä jotkut pyörät alle tai joku muu ratkaisu että hiukan nousisi.