keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Tunnustuksia

Olin ihan jo unohtaa nämä: Kolme tunnustusta (ainakin) kolmesta blogista. Tunnustukset jaan eteenpäin Kermaper*eelle (anteeksi sensurointi :D ) ja Aallottarelle.




1. Milloin aloitit blogin?
Tämän blogin aloitin vuosi sitten 2010. Nyt telakalle jääneen Sielunmaisemia taideblogini aloitin 2005.

2.Mistä kirjoitat? Mitä käsittelet?
Sielunmaisemissa ei ollut oikeastaan kuin kuvia tauluista ja muusta siihen liittyvästä. En silloin vielä kokenut niin tarvetta kirjoittaa. Pikkutaivaanrannanmaalari käsittelee eniten sisustusta, remppaa ja siihen liitttyvää sekä elämää muuten. Ja nyt sitten sisustussuunnittelijaksi opiskelua ja siihen liittyvää.

3. Mikä sai sinut aloittamaan?
Kun muutimme Lappiin ja aloimme rempata omaa kotia halusin avata uuden blogin elämää, remonttia ja sisustusta varten. Olin jo vuoden makustellut Pikkutaivaanrannnanmaalari nimeä koska tiesimme jo silloin että haluamme juuri tämän talon Pikkutaivaantieltä. Meillä alkoi ihan uusi ja kaivattu elämä. Kirjoittaminen auttaa myös kotiutumaan tänne. Vähän kuin päiväkirjaa kirjoittaisi.
 
4. Mikä tekee siitä erikoisen?
En tiedä onko blogini niin erikoinen. Kaikilla on oman näköisensä ja toista samanlaista ei ole. Sketch up- piirrokset on sellaista mitä en ole muissa lukemissani blogeissa nähnyt. 

5. Mitä haluaisit muuttaa?
Jos jaksaisi paneutua enemmän koodaamiseen niin saisi vaikka mitä aikaan. Tein juuri omia nettisivujani ja hion mielelläni enemmän niitä koska tulevaisuudessa kaikki tekemiseni tulee olemaan siellä. 




Nyt pitää siis tunnustaa 7 asiaa itsestään:

1. Omistan isot peikonkorvat.

2. Tykkäisin olla melkein aina paljain varpain.

3. Vihaan: 
Kateus, ylpeys, kilpailuhenki, vertailu, välinpitämättömyys ja vähättely. 
Vähemmän ilahduttavaa on myös se jos joku luulee tietävänsä asiasi paremmin kuin sie itte, tietämättä faktoja ja ymmärtämättä asiaa sen syvemmin. Yleensä taustalla on se että halutaan itse tuntea olevansa vähän parempia. Tälläiset henkilöt eivät yleensä edes halua ymmärtää. Tai tyyli: "meidän isä on parempi kuin teidän isä" Hrrr... yöks! 
Vihaan Inhoan myös kissoja. Traumaperäistä. Sitä ei kyllä pitäisi sanoa ääneen.

4.Olen noin 3-vuotiaana pöllinyt kaupasta kynän. 
Halusin sen ja äiti ei luvannut. Kynä palautettiin.

5. Tunnen ajoittain olevani aika yksin ja mietin että olispa kiva olla kaikkien kaveri, kauhean tykätty ja suosittu. Mietin myös että olisiko tilanne toinen jos meillä olisi lapsi. Rasittavaa ja turhaa aivovääntöä. Pitäisi jaksaa itse vaan tehdä enemmän.

6. Luulen voivani kasvattaa kirsikkapuun lappiin.
Heittelin viime kesänä siemeniä pitkin pihaa ja toivon parasta. 

7. Haluaisin olla terve. 
Niin paljon vähemmän saisi selitellä kroonista elämäänsä ja puolustaa rajoitteitaan. Se on niin väsyttävää. Ehkä joskus opin että niin ei tarvisi tehdä. Asioilla on kuitenkin myös toinen puoli, en olisi tälläinen ilman sairauksiani ja rajoitteitani ja niihin liittyviä juttuja. Kokemukset ovat vieneet oikeaan suuntaan tietyillä elämän alueilla ja kasvattanut. Siitä saa olla kiitollinen.

Eipäs nyt kovin kummoisia olleet nämä "tunnustukset". Huomaa että on ollut monta viikkoa kipeänä ja fiilis sen mukainen. 
Mutta ON jotain mukavaakin: sokerit alkaa olla paranemaan päin joten ilmeisesti tulehdukset alkaa hellittää! Viikonloppuna olisi mukava järkätä jotain vaikka tyttöjen kesken. Prinsessa-elokuva, hyvää syömistä ja juomista. Pyjamat ylle, tiarat päähän ja sohvalle!

Sitten vielä mielettömän iso (ja turkoosi) kiitos kaikille jotka ovat ottaneet yhteyttä uusien nettisivujen kautta. Kävijöitä on ollut hämmästyttävän paljon ja palaute ollut ihanan sydäntä lämmittävää.

Viimeisin ja ehkä häkellyttävin kaikista oli tämä: 

"Saa olla miehesi ylpee susta! ;)"  

KIITOS! 

PS: Nimimerkille "Juuso, keski-euroopasta". Kiitos kannustavista sanoista! Viestissäsi ei harmi kyllä näkynyt sähköpostiosoitetta johon olisin voinut vastata joten jos tämän luet niin laitathan vielä viestiä osoitteen kera. 

2 kommenttia:

Mira kirjoitti...

Tyttöjen ilta ois mukava :)

Anonyymi kirjoitti...

Ois kiva keskustella ja avautua kin useistakin sinunkin "tunnustuksia"osioon kirjoittamista asiosta! Mutta mutta, kokemus ns. ystäville puhumisesta on ollut torjuvaa ja olet sen jälkeen yhä yksinäisempi. Puhe ava rtumisesta , empatiasta ja toisista välittämisestä kaikuu kuuroille korville. Jos ei olis lujaa luottamusta Tulevaisuudesta, niin olis tosi kurjaa,eikös vaan. Terveisiä sinulle, Sarita!